Siirry pääsisältöön

Rajattomuudesta vielä

Joskus tuntuu niin uskomattomalta kaikki ne tapahtumat jotka minulle on sattunut… Toisinaan pelkään kun kerron niitä terapeutilleni että se EI USKO että se ajattelee minun sepittävän juttuja… Ettei yhdelle ihmiselle voi sattua niin paljon kaikenlaista… Vaikka terapeuttini on kyllä selittänyt sen (olen jo tästä kirjoittanutkin) että kun toisen rajoja loukataan pienestä pitäen niin sen rajat hämärtyy ja siksi näitä rajanloukkauksia tapahtuu usein ja paljon kun toinen ei osaa puolustaa niitä.
Minulla on ilmeisesti ja varsinkin tuon "seksuaalisuuden" kanssa rajat ihan sekaisin… Koska melkein kaikki rajanylitykset liittyy siihen… Muistan elävästi yhdenkin tapauksen kun olin 13 v. Meillä oli silloin ulkosauna ja olin yksin saunassa… Yhtäkkiä saunan ovelle ilmestyi isäpuoleni tuttu (taisi siihen aikaan olla n. 35 v.), se jäi siihen ovelle katselemaan, ei pyydellyt anteeksi, katsoi minua julkeasti päästä varpaisiin… Selitykseksi sanoi että luuli isäpuoleni olevan saunassa… Minä en osannut sanoa mitään, en huutaa häipymään, en mitään… Olin häpeissäni ja yritin käsilläni piilottaa kriittisiä paikkoja. Toinen katseli jonkin ajan (tuntui piiiiitkältä ajalta) ja totesi vielä että "Sinua on mukava katsella". Viimein lähti…
Eroni jälkeen satuin kyseisen ihmisen kanssa samaan uudenvuodenjuhlaan jossa tämä tuli puhuttelemaan ja kesken yleisten kuulumisten kyselyn totesi "Anteeksi se kun silloin joskus tulin kun olit saunassa", en oikein osannut siihen mitään sanoa… No se kuitenkin jatkoi "Mukava sinua oli katsella ja halutti kyllä tehdä muutakin kuin katsella"!!!!!! Minä taas järkytyin ja jotenkin menetin toimintakykyni, sanoin vain että en jää tuollaista puhetta kuuntelemaan ja kävelin muualle… Myöhemmin kyllä keksin vaikka mitä, mitä olisi pitänyt sanoa… Kuten että mitä jos sinun tytöllesi olisi tehty samoin kun hän oli 13…
Siis edelleen minun on älyttömän vaikea puolustaa itseäni, menetän toimintakykyni, lamaannun tuollaisissa tilanteissa… Töissä kun kohtaan kaikenlaisia ihmisiä niin sekaan mahtuu niitäkin jotka ylittävät rajoja. Kerrankin yksi vanha mies (paljon yli 60) vaan ykskaks kosketti minua rinnasta. Juuri tällaisia tapauksia töissä tulee aina silloin tällöin vastaan. Tiettyjä ihmisiä osaan jo varoa kun tiedän niiden tulevan liian liki mutta aina välissä joku "uusi" ihminen ylittää rajan kun en osaa varoa…
Terapiassa sitten harjoiteltiinkin rajojen pitämistä… Terapeuttini taputti käsillään vuoronperään polviaan ja minun piti keskittää katseeni hänen käsiinsä ja samalla sanoa ääneen "Minuun EI SAA KOSKEA!". Siis oli TODELLA vaikeaa… Tuntui että en saa puristettua sanoja suustani ulos ja kun viimein sain, ne tuli hiljaa ja ponnettomasti. Tämä piti toistaa mutta sitten kuuluvalla ja voimakkaalla äänellä niin että toinen ymmärtää että on ehdoton kielto mutta toisella kertaa lause tuli vielä hiljaisempana. No kotona olen sitä harjoitellut, olen kokeillut lauseen sanomista erilaisilla äänenpainoilla ja voimakkuuksilla. Mutta sen jälkeen ei ole tapahtunut töissä sellaista että olisin päässyt kokeileen lauseen sanomista.
Mutta noissa tilanteissa on vain vaikeaa se, että lamaannun, menetän toimintakykyni hetkeksi ja kun sitten siitä tokenen, tilanne on jo niin ohi että tuntuu vaikealta enää mitään sanoa, tuntuu että on liian myöhäistä reagoida…
Tuntuu käsittämättömältä että olen jo 40 lähestyvä ihminen enkä osaa puolustaa itseäni, taannun aina noissa tilanteissa lapsen tasolle. Yritän harjoitella mielikuvissani tilanteita etukäteen ja keksiä valmiiksi sanat mitkä sanon ja teot mitkä teen. Mielikuvissani saatan läpsäistä toista käsille ja vihaisesti haukkua toisen käytöksen. Mutta itse tilanteessa kaikki menee toisin… Lamaannun, sanat juuttuu kurkkuun ja teot jää tekemättä… Ja sitten iskee älytön HÄPEÄ, siitä että annan toisen tehdä minulle mitä sattuu, että olen nyhverö, joka ei kykene puolustamaan itseään… Pakko jotenkin opetella puolustamaan itseään koska maailmassa näitä "törkyihmisiä" riittää ja kun en voi maailmalta piiloutuakkaan…
Jos jollain lukijalla on neuvoja tämän asian suhteen, otan ne mielihyvin vastaan…

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Menneisyyden isku

Tänään terapiassa kuulin että kuka on nykyään ns minun lääkäri (psykiatri). Edellinen jäi syksyllä mammalomalle. Ja kappas vaan, pikkaisen järkytyin uutisesta koska nykyinen lääkäri on sama mikä oli edellisellä paikkakunnalla vajaa 10 vuotta sitten. Sama josta vannoin että ikinä enää en mene hänen luokseen, että mielummin ajan kaupunkiin ja maksan omasta lompsasta. No tämä herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Kotona piti kaivaa vanhat  blogikirjoitukset  missä kirjoitin hänestä koska muistin vaan sen että en aikonut ikinä enää mennä hänen luo ja että hän sai minut kerran itkemään.  Luettuani ne, piti vielä kaivaa kaikki terveyskeskuspaperit esiin jotta näen mitä hän on kirjoittanut minusta. Samalla tuli sitten muutenkin käytyä taas niitä läpi. Ja olipas rankkaa… Löysin myös merkinnän jossa olen hakenut ehkäisypillereitä juuri täytettyäni 14 ja yritin googlen avulla tulkita kirjoitusta että olisko jotain merkkiä siitä olinko silloin neitsyt vai en. Laittaakohan l...

TRE-TRE-TREFFIT PITKÄSTÄ AIKAA

Kävin TREFFEILLÄ piiiitkästä aikaa!! Näitä nettijuttuja. Mun reaktio ei ollut mikään "tässä on elämäni mies" vaan että hei, "tässä on tosi hyvän tuntuinen mies, tästä voi tulla jotain, tätä pitää katsoa pitemmälle". Välimatkaa on, mutta sitä on aina kun täällä hevonjeerassa asuu.  Mutta se mikä alkoi jo treffejä seuraavana yönä ahdistaan oli miehen viestit... Miksi ihmeessä pitää jotenkin "syöksyä" päälle heti!! On varmaan naisia jotka sellaisesta tykkää, mutta minä en kuulu niihin. Eli illalla hyvän yön toivotuksen jälkeen oli tullut viestejä muutama kun olin jo nukahtanut. Heräsin yöllä ja luin viestit ja sitten olikin loppuyön uni mennyt. Mies sanoi rakastuneensa ensisilmäyksellä ja kutsui rakkaaksikin jne.  Minä haluan edetä HITAASTI, myös tunnetasolla. Tulee jotenkin ahdistavan painostava olo kun toinen luettelee jo heti tuollaisia.  Toisaalta mulla on jopa SEKSUAALISUUS herännyt tämän pitkän kuivan jakson jälkeen. Siitä on aikaa, kun viimeksi ...

Treffit, apuva

Mulla on ensi viikolla TREFFIT Huija ku jännittää!!! Lisänä erityisjännitys kun treffiseura on nainen. Tämä on se lähellä asuva joka tulee tähän samaan kuntaan lomansa ajaksi siskolleen. Sekin vielä että tämä tietää kuka minä olen, minkä näköinen jne. Heti kuulemma kyseli siskonsa mieheltä että tunnistaako minua (kuvaukseni perusteella) ja siskonmies oli sanonut ettei oo montaa vaihtoehtoa mimmille jolla on paljon tatuointeja... Minäkin tiedän tämän siskonmiehen, törmään siihen aina toisinaan asioilla käydessäni hänen liikkeessäänsä. Minä en tiedä hänestä paljon mitään, no nimen ja puhnumeron ja mitä on viesteissä vaihdeltu mutta ulkonäöstä en tiedä paljoakaan. Tiedän että nainen on fyysisesti tosi aktiivinen, on aikanaan kuulemma voittanut lapin karsinnat aikoinaan telkkarissa pyörivään gladiaattorikisaan mutta ei koskaan lähtenyt sinne kilpaan telkkariin. Joten todella SOKKOtreffit!!! Me ollaan naisen kanssa aika tavalla erilaisia, minä kun olen enemmän henkinen kuin fyysinen tyypp...