Tänään tuli ihan ykskaks IKÄVÄ exää!!! Varmaan vuosi siitä kun viimeksi olen ikävöinyt sitä. Se soitti ja oli hyvällä päällä ja se ääni tuntui niin tutulta ja jotenkin sai sydämen lämpiämään ja sitten iskikin ikävä. Tuli mieleen ne hyvät asiat liitostamme ja kaikki mitä suunniteltiin tulevaisuudelta… No nyt osasin suhtautua siihen ikävään oikein (tuli muuten kesken työpäivän), annoin sen vain tulla ja muistelin hetken niitä hyviä asioita ja suunnitelmia mitä oli tehty mutta samalla totesin että ne suunnitelmat ovat menetettyjä ja että yhteen paluu on mahdotonta. Emme kumpikaan varmasti pystyisi niin muuttumaan että yhteenpaluu olisi millään muotoa mahdollista tai järkevää. Näin se ikävä voi yllättää missä vain ja koska vain. Exä kun tuntui niin kainaloon sopivalta, kai sille jo muotoutui oma paikka kainalooni 18 vuodessa, sen jokaisen kehon osan tunsi jo tarkoin.
Joskus niin kaipaan toisen ihmisen läheisyyttä, sellaista ihan vain hellittelyä, koska ajatus seksistä kuvottaa vieläkin. Että joku vain ottaisi ja halaisi lujasti, pitäisi sylissä vähän aikaa, silittäisi ihoa, olisi vain rinnalla. Koenkohan sitä koskaan???
Kommentit
Lähetä kommentti