No nyt olen taas saanut itseni hallintaan, jo aamulla pahin pelko oli ohi. Nykyään on jo hiukan helpompaa kun tuo pelko yllättää kun tiedän että se menee ohi päivässä kun ennen saatoin miehen tekosia/sanomisia vatvoa päiväkausia.
Pitäisi vain saada kiinni siitä mikä tuon pelon tuo, mikä sen aiheuttaa ja miksi. Koska en ole enää vuoteen pelännyt exää fyysisesti kuin vain hetkellisesti… Mutta tuo pelko on niin järjetön ja tullessaan pahimmillaan tuntuu että saa minut sekoamaan, tuntuu että ei sitä kestä sekuntiakaan. Mutta sitten huomaa että sekunnit kuluvat enkä silti sekoa tai kuole pelkoon ja niin se pikkuhiljaa hellitttää.
Tänään sain palautetta sähköisesti terapeutiltani kun lähetin sille ne kaksi postaustani blogistani jotka koski terapiaan liittyviä pelkojani. Sain hyvää palautetta ja siitäkin tuli hyvä mieli. Mutta noiden lähettämieni viestien kanssa on hassua kun lähettäessäni ne tuntuu tosi ”oikeilta” ja juuri siltä miltä minusta tuntuu MUTTA heti kun painan lähetä nappia iskee HÄPEÄ. Alan saman tien epäilemään itseäni ja sitä mistä hänelle kerroin. Olen varma että ne olikin lapsellisia juttuja ja sen vuoksi saan ”nuhteita” häneltä tai hän ajattelee että onpas tyhmä ja lapsellinen kun noin kirjoittaa… Tämä varmasti liittyy siihen että minun on vieläkin vaikea luottaa itseeni, omiin tunteisiin ja havantoihin. Alan epäilemään itseäni ja näitä asioita heti kun kerron ne jollekin…
Mikä taas ehkä johtuu siitä että exä yleensä tyrmäsi minun ajatukset… Sanoi että ”ET voi ajatella noin, ET voi tuntea noin, kylläpä olet LAPSELLINEN kun ajattelet/tunnet noin, vaihdat jatkuvasti mielipidettä, et itsekkään tiedä mitä mieltä olet, nuo olet taas lukenut niistä ”hömppäkirjoista/lehdistä”, ne ei ole sinun oikeita mielipiteitä jne.jne.” Mies jotenkin osasi aina teilata halutessaan mielipiteeni ja kykeni perustelemaan omansa niin hyvin että uskoin.
Eli siis vielä on ”heikoilla” kantimilla tuo itseensä, mielipiteisiinsä ja tunteisiinsa luottaminen mutta nyt kuitenkin jo kykenen niitä ilmaisemaan (kirjallisesti) siitä huolimatta. Ja kun saan vastauksen terapeutiltani niin yleensä ensimmäisellä lukukerralla vielä tunnen häpeää viesteistäni mutta kun luen useamman kerran vastauksen niin alan uskomaan että ei ole mitään hävettävää.
Mutta tänään on jo paljon parempi päivä… Terapeuttinikin kehui että olen alkanut jo kykenemään ottamaan vaikeitakin tunteita vastaan enkä käännä niille selkääni, joten suuri suuri edistys.
Kommentit
Lähetä kommentti