oivallus

Tänään oivalsin jotain, sain AHAA-elämyksenJ Johtunee ehkä eilisestä terapiasta… Oivallus lähtee siitä että jotkut ovat varotelleet juuttumasta menneeseen… Minä en ole oikein ymmärtänyt mitä se tarkoittaa, miten se näkyy tai tuntuu… Ja eilen käsiteltiin terapiassa hiukan sitä että minulle tulee takautumia menneestä ja ne saa ahdistuksen aikaan ja että on hyvä että uskallan kohdata näitä takautumia ja että se on sen merkki että olen vahvistunut niin paljon että kykenen kohtaamaan.

No tänään tajusin mitä menneeseen juuttuminen tarkoittaa tai ainakin luulen niin. Eli sitä että ihminen syyttää nykyistä pahaa oloaan menneistä, ”kun minulla oli niin rankka lapsuus, kun minut hyljättiin, kun minulle tehtiin väkivaltaa jne.” siksi olen tällainen, siksi elämäni on mennyt pilalle, siksi juon jne. ja ihminen katkeroituu ja odottaa passiivisesti että elämä itsekseen hyvittää kaikki hänen kärsimyksensä. Ja kun näin ei tapahdu niin katkeruus ja viha lisääntyy joka taas lisää nykyhetken pahaa oloa josta henkilö taas syyttää jotain mennyttä tapahtumaa….

Samalla tajusin että MINÄ EN OLE JUUTTUNUT MENNEESEEN!!! Minä en syytä pahaa oloani menneiden vuoksi, en ole katkera kaikesta tapahtuneesta, en vihaa minua huonosti kohdelleita ihmisiä, en oleta että elämä hyvittää kärsimykseni jne. Vaikka minulle on tapahtunut paljon pahaa niin en ole missään vaiheessa katkeroitunut siitä.

Kun minulle tulee niitä ahdistuskohtauksia niin ennen ajattelin että ne johtuu siitä että jotenkin piehtaroin itsesäälissä (”Voi, voi kun minulle on tapahtunut sitä ja tätä ja se on tehnyt minulle niin ja näin”) ja voivottelen huonoa oloani ja menneitä mutta ei se olekaan niin… (Minä en pidä muuten säälistä ja kaikkein vähiten itsesäälistä) Vaan ne ovat olleet juuri noita TAKAUTUMIA, eli olen vain ahdistunut niistä tunteista mitkä ovat jääneet joskus aikaisemmin kokematta ja jotka nyt sitten tulee. Ne on vain tunnemuistoja menneistä tapahtumista enkä minä ihan varta vasten tarkoituksella piehtaroi niissä muistoissa/tunteissa itsesäälin vallassa tai huomiota saadakseni. Ne vain aktivoituu jostain syystä ja tuovat tullessaan sen vanhan tunteen ja sitä kautta ahdistuksen.

Samalla tajusin että minä taidan olla sitten aika vahva ihminen koska en ole kaikesta tapahtuneesta huolimatta muuttunut katkeraksi ja elämälle vihaiseksi!!! Olisihan moni muu varmaan jo vähemmästäkin voinut jumiutua menneisiin ja jäädä odottamaan hyvitystä ja näin jatkaa itse oman elämänsä pilaamista… Minä siis olen vahva ihminen ja selviän tästä kaikesta voittajana!!