Siirry pääsisältöön

Hylkäämisen pelko

Minulla on pelko… Pelkään että en etene tarpeeksi nopeasti terapiassa, että terapeuttini sanoo että en edisty… Toisaalta pelkään että terapeuttini lopettaa minun käynnit, sanoo että nyt pitää jo pärjätä omillaan ja työntää takaisin maailmaan selviämään yksin…
Käyn julkisella puolella ja sen vuoksi mitään ajanjaksoja ei ole sovittu, mitään sopimusta terapian kestosta ei ole tehty… Mutta kun olen käynyt kohta kolme vuotta niin taka-alalla joku kolkuttaa koko ajan että KOHTA, kohta tämän on pakko loppua, kohta terapeutti sanoo että NYT on sitten viimeinen kerta, että enää ei hänellä aika riitä, keinot on loppu, avut on annettu…
Toisaalta taas minusta tuntuu tosi pahalta olla riippuvainen terapiasta, en halua tarvita ketään, mitään, haluan kovasti edelleen pärjätä yksin niin kuin ennen olen pärjännyt… Vihaan heikkouttani ja sitä että terapeutista/terapiasta on tullut niin TÄRKEÄ minulle… Ilmeisesti johtuu siitä että kun jostakin tulee tärkeä minulle niin silloin sen jonkun on helppo loukata minut ja hylkääminen sattuu niin paljon, olen haavoittuvaisempi… Haluan ehtiä ensin, haluan lukea terapeuttiani… Haluan nähdä hänen lävitse ja ennakoida terapian loppumisen jotta voin ITSE tehdä sen ensin ennen kuin toinen ”hylkää” minut…
Pelkään sitä päivää jolloin tämä loppuu ja en olekaan siihen valmis… Tunnen itseäni sen verran että jos nyt terapeutti kysyisi että Joko pärjäisit itseksesi, sanoisin että Kyllä, kyllä minä pärjään vaikka en niin tuntisikaan koska minun on niin vaikea myöntää tarvitsevani jotakuta että mieluummin valehtelen…
En ole uskaltanut näistä puhua terapiassa… Pitäisi kai uskaltaa…
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Menneisyyden isku

Tänään terapiassa kuulin että kuka on nykyään ns minun lääkäri (psykiatri). Edellinen jäi syksyllä mammalomalle. Ja kappas vaan, pikkaisen järkytyin uutisesta koska nykyinen lääkäri on sama mikä oli edellisellä paikkakunnalla vajaa 10 vuotta sitten. Sama josta vannoin että ikinä enää en mene hänen luokseen, että mielummin ajan kaupunkiin ja maksan omasta lompsasta. No tämä herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Kotona piti kaivaa vanhat  blogikirjoitukset  missä kirjoitin hänestä koska muistin vaan sen että en aikonut ikinä enää mennä hänen luo ja että hän sai minut kerran itkemään.  Luettuani ne, piti vielä kaivaa kaikki terveyskeskuspaperit esiin jotta näen mitä hän on kirjoittanut minusta. Samalla tuli sitten muutenkin käytyä taas niitä läpi. Ja olipas rankkaa… Löysin myös merkinnän jossa olen hakenut ehkäisypillereitä juuri täytettyäni 14 ja yritin googlen avulla tulkita kirjoitusta että olisko jotain merkkiä siitä olinko silloin neitsyt vai en. Laittaakohan l...
Lähetä kommentti
Lue lisää

TRE-TRE-TREFFIT PITKÄSTÄ AIKAA

Kävin TREFFEILLÄ piiiitkästä aikaa!! Näitä nettijuttuja. Mun reaktio ei ollut mikään "tässä on elämäni mies" vaan että hei, "tässä on tosi hyvän tuntuinen mies, tästä voi tulla jotain, tätä pitää katsoa pitemmälle". Välimatkaa on, mutta sitä on aina kun täällä hevonjeerassa asuu.  Mutta se mikä alkoi jo treffejä seuraavana yönä ahdistaan oli miehen viestit... Miksi ihmeessä pitää jotenkin "syöksyä" päälle heti!! On varmaan naisia jotka sellaisesta tykkää, mutta minä en kuulu niihin. Eli illalla hyvän yön toivotuksen jälkeen oli tullut viestejä muutama kun olin jo nukahtanut. Heräsin yöllä ja luin viestit ja sitten olikin loppuyön uni mennyt. Mies sanoi rakastuneensa ensisilmäyksellä ja kutsui rakkaaksikin jne.  Minä haluan edetä HITAASTI, myös tunnetasolla. Tulee jotenkin ahdistavan painostava olo kun toinen luettelee jo heti tuollaisia.  Toisaalta mulla on jopa SEKSUAALISUUS herännyt tämän pitkän kuivan jakson jälkeen. Siitä on aikaa, kun viimeksi ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Treffit, apuva

Mulla on ensi viikolla TREFFIT Huija ku jännittää!!! Lisänä erityisjännitys kun treffiseura on nainen. Tämä on se lähellä asuva joka tulee tähän samaan kuntaan lomansa ajaksi siskolleen. Sekin vielä että tämä tietää kuka minä olen, minkä näköinen jne. Heti kuulemma kyseli siskonsa mieheltä että tunnistaako minua (kuvaukseni perusteella) ja siskonmies oli sanonut ettei oo montaa vaihtoehtoa mimmille jolla on paljon tatuointeja... Minäkin tiedän tämän siskonmiehen, törmään siihen aina toisinaan asioilla käydessäni hänen liikkeessäänsä. Minä en tiedä hänestä paljon mitään, no nimen ja puhnumeron ja mitä on viesteissä vaihdeltu mutta ulkonäöstä en tiedä paljoakaan. Tiedän että nainen on fyysisesti tosi aktiivinen, on aikanaan kuulemma voittanut lapin karsinnat aikoinaan telkkarissa pyörivään gladiaattorikisaan mutta ei koskaan lähtenyt sinne kilpaan telkkariin. Joten todella SOKKOtreffit!!! Me ollaan naisen kanssa aika tavalla erilaisia, minä kun olen enemmän henkinen kuin fyysinen tyypp...
Lähetä kommentti
Lue lisää