Minä nyt huomasin yhden jutun tuosta sähköpostistani minkä lähetin terapeutilleni… Vasta tajusin ja samalla tajusin senkin että tämä sama ”kaava” toistuu/on toistunut AINA!
Eli tuossa sähköpostissakin aloitan niin varmana siitä että terapeuttini on väärässä ja minä oikeassa, tai toisin sanoen minulla on VAHVA mielipide asiasta. Mutta jo ennen kuin saan sähköpostin kirjoitettua loppuun asia muuttuu!!!!!!
Hyvin nopeasti en olekaan enää varma vaan alan epäröimään ja kallistumaan sittenkin sen toisen ihmisen kantaan vaikka kyse on minusta ja minun elämästä ja tunteista… Eli ihan minuuteissa menetän jo uskon itseeni ja alan pyytelemään anteeksi omia mielipiteitäni ja muuttamaan niitä…
Samahan toistuu arjessa muutenkin ja varsinkin exän kanssa. Hänen kanssaan minulla saattaa HETI olla vahva mielipide asiasta ja/tai vahva uskomus että exä on väärässä, siis kun puhutaan jostain minuun liittyvästä, mutta hyvin nopeasti alankin epäröimään ja uskomaan että sittenkin exä voisi olla oikeassa… Vaikka siis on kyse siitä mitä minä tunnen tai jopa ajattelen. Kun exä perustelee hyvin että miksi minä EN VOI AJATELLA/TUNTEA niin, niin nopeasti kallistun itsekin sille kannalle että en voi. Tai kun exä sanoo/sanoi että olen sitä/tätä/tuota niin ensin yleensä minulla tuli vastareaktio ettei pidä paikkansa mutta hyvin nopeasti se varmuus katosi ja tilalle tuli epävarmuus että jos sittenkin toinen on oikeassa…
Tähän kaavaan pitää alkaa kiinnittämään huomiota ja alkaa uskomaan että kun kyse on MINUN TUNTEISTA/AJATUKSISTA niin silloin MINÄ KAIKKEIN PARHAITEN TIEDÄN NIISTÄ ja jos minulla on VARMA/VAHVA tunne että asia on näin, niin sitä ei saa antaa toisten kovin heppoisesti muuttaa...
Kommentit
Lähetä kommentti