Edellisen kirjoitukseni kommentit saivat minut tekemään PÄÄTÖKSEN… Päätin että kesäkuussa sanon suoraan exälle ettei ole tervetullut kotiini. Suuttukoon jos haluaa ja kiukutelkoot…
Päätökseen vaikutti myös se että eilen ex soitti muissa asioissa ja "lipsautti" että: "Olit tehnyt hienon puulaatikon… Poikamme sanoi että siinä oli joku virhe tullut mutta en minä huomannut mitään virhettä"!!! Siis TÄH!!! Kysyinkin " KOSKA SINÄ olet sen nähnyt?" Sanoi nähneensä päivällä kun oli tuonut vanhimman poikamme kotiin ja samalla pistäytynyt (MINÄ EN SIIS OLLUT ITSE KOTONA ja mies sen tiesi koska autonikin oli poissa).
Kylläpä olo oli kuin olisi varkaita käynyt kotona!!! Niinpä vakaasti päätin että kesäkuussa kiellän kaikenlaisen tulemisen meille, koska ei tarvitse edes lasten takia meillä käydä, siinä Outi ja Saima kommenteissaan ovat ihan oikeassa. Miksi exän pitäisi lasten takia täällä ravata kun ei minunkaan tarvitse lasten takia exällä ravata. Hittolainen, kyllähän minunkin mielenterveys jotain merkkaa ja onhan lapsillakin parempi kun äiti voi hyvin. Ravatkoon sitten jos joskus olen niin vahva että sen näkeminen ei saa minun mieltäni järkkymään.
Mutta syy siihen että otan käyttöön kiellon vasta kesäkuussa on se että vanhin poikamme todennäköisesti saa valkolakin ja juhlat on viiminen päivä. Ja jos nyt kieltäisin käymästä ja vaikka erikseen sanoisin että juhliin voi tulla niin tiedän että mies huutelisi pitkin ja poikin että kuinka hän ei saa edes oman pojan lakkiaisiin tulla. Todennäköisesti ei tule kuitenkaan (aina on kaikki pippalot kiertänyt kaukaa ja yrittänyt minuakin saada niistä pois jäämään) mutta näin antaisin hänelle HYVÄN syyn miksei juhliin saavu. Joten sen vuoksi yritän sietää tilannetta sinne asti ja kesäkuussa sitten sanon.
Samaan syssyyn hän taas minua opasti puhelussaan… Ajan vuodessa 30 000 – 40 000 km ja siksi minulla on dieselauto ja nyt vaihdan hiukan uudempaan dieseliin… No tästä mies opasti (oli kuullut pojaltamme että olen vaihtamassa autoa) että kohta diesel saavuttaa bensan ja kuinka olen hölmö kun en ota vain pienikuluista bensa-autoa ja lisäsi "No, ethän sinä IKINÄ ole minua uskonut autoasioissa"… Jotenkin tuli taas niin "tyhmä" olo, ihan kuin olisin ajatteluun kykenemätön surkimus. Ja kuinka hän taas käänsi kaiken päälaelleen, koska nykyinen diesel on ensimmäinen "oma" autoni (hankittiin kyllä kun vielä oltiin yhdessä) ja diesel oli oma valintani koska ajan niin paljon. Kaikki aikaisemmat autot ovat olleet miehen hankkimia ja yleensä vanhoja bensasyöppöjä.
Ja vielä lisäsi loppuun että (aion vaihtaa autoa viikonloppuna) hän hakee minun autoni perjantaina töiden jälkeen jotta pesee sen!!! Noin vain… Ei edes kysynyt, totesi vain. En tiedä, kiitollinenko pitäisi olla vai mitä… No sanoin että minä pesen sen torstaina… Olisi pitänyt sanoa "No kuule sulla EI OLE MITÄÄN asiaa koskea minun autooni, se on minun autoni ja vaikka olisi paskaa täynnä, SE EI OLE ENÄÄ SINUN ASIASI MILLÄÄN MUOTOA ja minä pesen sen ihan itse silloin kun itse haluan tai olen pesemättä". No alku tuokin että kohteliaasti kieltäydyin… J
Eilen taas mieleni valtasi vanhat asiat, yli 20 vuoden takaa mutta niistä en nyt jaksa kirjoittaa… Ehkä joskus kykenen, en vielä. Mutta nyt olo on ihan hyvä kun tein tuon päätöksen että ensi kuussa kiellän miestä tulemasta ja aion pitää huolen että se kielto on ja pysyy!!! Pakkohan tässä on jo alkaa nousemaan exää vastaan… Saattaa tietenkin käydä että mies kieltäytyy hetkeksi tapaamasta lapsia mutta se on sitten hänen valinta ja hänen tappionsa.
Kommentit
Lähetä kommentti