Siirry pääsisältöön

Lisää häpeästä

Nyt on pari päivää mennyt siivotessa… Tänäänkin tuli 8 tuntia siivottua… Talo ja piha alkaa olla kohta priimakunnossa ja sitten alkaakin tarjoilun yms. järjestäminen... Ihan hyvä, ei ole paniikki ehtinyt kovin usein päälle mutta nämä illat ovat pahimpia… Voi kun voisi hypätä sen juhlan ohi… No siskon kanssa sovittiin että jos minulla sinä päivänä tulee paniikki niin pahasti että pakko saada henkeä niin ”saan migreenin” ja voin mennä makuuhuoneeseen ”lepäämään” suljetun oven taakse… IHANAA, kun on joku varma pelastusrengas!! Tietää että PAKKO EI OLE KESTÄÄ koko päivää vaan voin tarvittaessa paeta hetkeksi…
Olen kovasti yrittänyt miettiä mikä kauhistuttaa… Esim. minua ei haittaa jos käteni tärisevät… Punastuminen kyllä haittaa… Minua ei haittaa jos kotonani on hiukan sotkuista mutta se haittaa kun ihmiset katselee minun tavaroitani… Ne on vaan jotenkin minun yksityisomaisuutta enkä pidä että muut katselevat tai koskevat niihin, en tiedä miksi on näin… Läheiset kyllä saa sitä tehdä… En yleensä pidä kun joku tulee yllättäen kylään, tuntuu että se ihminen pitää ajaa pois, että se tunkeutuu jotenkin minun yksityisalueelle. Kun tiedän jonkun tulevan kylään, asiaan on paljon helpompi suhtautua kun osaan valmistautua siihen että joku tulee minun alueelleni. Tiedän että juhlapäivänä tulee ihmisiä kylään mutta en tiedä ketä kaikkia…
En tiedä mikä ihme minua niin hirvittää, voi että kun sen saisi selville… Pelkään sitä että jos omasta mielestä ”mokaan” niin silloin yleensä haukun itseäni monin sanoin (kuten ”vitun idiootti, tyhmä, ääliö, hullu jne.) ja hyvin useasti kuiskaan itselleni nämä sanat ääneen tai lausun ne itselleni äänettömästi (huulet liikkuu), pelkään että jos sanonkin ne niin lujaa että joku kuulee…
Inhoan sitä häpeää mitä tunnen… En varsinaisesti pelkää että häpäisen itseni jotenkin (vaikka tietenkin pelkään mokiakin) vaan sitä häpeän tunnetta, siis että häpeän itseäni vaikka vain olen tekemättä mitään mokia. Eli se tunne että olen arvoton, likaa, mitätön, se tunne valtaa minut ihmisten seurassa ja sitä tunnetta en tahdo jaksaa kovinkaan kauan. Tunnen olevani kaikkiin muihin verrattuna ihan pohjasakkaa, toisen luokan kansalainen. Ja se tunne on raskas kestää. En tiedä mikä saa minut niin tuntemaan, se tunne vain on. Enkä tiedä millä keinoin voisin sitä häpeää vähentää koska järjellä ajateltuna tiedän että en ole sen arvottomampi kuin muutkaan….

Olen kahlittuna arvottomuuden tunteeseen... Terapeuttini sanoin: "Koska ne ovat totta, miten niiden kanssa voisi tulla toimeen?", siis häpeän ja muiden tunteideni kanssa... Niin, miten niiden kanssa oppii tulemaan toimeen???? Onko tämä minun "kohtaloni" ikuisesti, olla kahlittuna omaan häpeääni, opetella vain elämään sen asian kanssa ja viimein kuolla yhdessä häpeän kanssa, tietämättä millaista on elää ilman häpeää...
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Menneisyyden isku

Tänään terapiassa kuulin että kuka on nykyään ns minun lääkäri (psykiatri). Edellinen jäi syksyllä mammalomalle. Ja kappas vaan, pikkaisen järkytyin uutisesta koska nykyinen lääkäri on sama mikä oli edellisellä paikkakunnalla vajaa 10 vuotta sitten. Sama josta vannoin että ikinä enää en mene hänen luokseen, että mielummin ajan kaupunkiin ja maksan omasta lompsasta. No tämä herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Kotona piti kaivaa vanhat  blogikirjoitukset  missä kirjoitin hänestä koska muistin vaan sen että en aikonut ikinä enää mennä hänen luo ja että hän sai minut kerran itkemään.  Luettuani ne, piti vielä kaivaa kaikki terveyskeskuspaperit esiin jotta näen mitä hän on kirjoittanut minusta. Samalla tuli sitten muutenkin käytyä taas niitä läpi. Ja olipas rankkaa… Löysin myös merkinnän jossa olen hakenut ehkäisypillereitä juuri täytettyäni 14 ja yritin googlen avulla tulkita kirjoitusta että olisko jotain merkkiä siitä olinko silloin neitsyt vai en. Laittaakohan l...
Lähetä kommentti
Lue lisää

TRE-TRE-TREFFIT PITKÄSTÄ AIKAA

Kävin TREFFEILLÄ piiiitkästä aikaa!! Näitä nettijuttuja. Mun reaktio ei ollut mikään "tässä on elämäni mies" vaan että hei, "tässä on tosi hyvän tuntuinen mies, tästä voi tulla jotain, tätä pitää katsoa pitemmälle". Välimatkaa on, mutta sitä on aina kun täällä hevonjeerassa asuu.  Mutta se mikä alkoi jo treffejä seuraavana yönä ahdistaan oli miehen viestit... Miksi ihmeessä pitää jotenkin "syöksyä" päälle heti!! On varmaan naisia jotka sellaisesta tykkää, mutta minä en kuulu niihin. Eli illalla hyvän yön toivotuksen jälkeen oli tullut viestejä muutama kun olin jo nukahtanut. Heräsin yöllä ja luin viestit ja sitten olikin loppuyön uni mennyt. Mies sanoi rakastuneensa ensisilmäyksellä ja kutsui rakkaaksikin jne.  Minä haluan edetä HITAASTI, myös tunnetasolla. Tulee jotenkin ahdistavan painostava olo kun toinen luettelee jo heti tuollaisia.  Toisaalta mulla on jopa SEKSUAALISUUS herännyt tämän pitkän kuivan jakson jälkeen. Siitä on aikaa, kun viimeksi ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Treffit, apuva

Mulla on ensi viikolla TREFFIT Huija ku jännittää!!! Lisänä erityisjännitys kun treffiseura on nainen. Tämä on se lähellä asuva joka tulee tähän samaan kuntaan lomansa ajaksi siskolleen. Sekin vielä että tämä tietää kuka minä olen, minkä näköinen jne. Heti kuulemma kyseli siskonsa mieheltä että tunnistaako minua (kuvaukseni perusteella) ja siskonmies oli sanonut ettei oo montaa vaihtoehtoa mimmille jolla on paljon tatuointeja... Minäkin tiedän tämän siskonmiehen, törmään siihen aina toisinaan asioilla käydessäni hänen liikkeessäänsä. Minä en tiedä hänestä paljon mitään, no nimen ja puhnumeron ja mitä on viesteissä vaihdeltu mutta ulkonäöstä en tiedä paljoakaan. Tiedän että nainen on fyysisesti tosi aktiivinen, on aikanaan kuulemma voittanut lapin karsinnat aikoinaan telkkarissa pyörivään gladiaattorikisaan mutta ei koskaan lähtenyt sinne kilpaan telkkariin. Joten todella SOKKOtreffit!!! Me ollaan naisen kanssa aika tavalla erilaisia, minä kun olen enemmän henkinen kuin fyysinen tyypp...
Lähetä kommentti
Lue lisää