Nyt ahdistaa, koko aamu ollut niin tuskaista… Siivous on tehty niin nyt on taas "aikaa" ahdistukselle… Olen kovasti yrittänyt terapeutin neuvojen mukaan ottaa ahdistuksen vastaan, antaa sen tulla ja mennä… Hyväksyä se sellaisenaan ja ajatella että ahdistus on vain tunne joka ei ole yhtä kuin minä.
Sekin ahdistaa kun minulla on vahva tunne että exä on manipuloinut vanhimpaa poikaa… Jostain syystä poika ykskaks ei halua olla missään tekemisissä siskoni miehen kanssa. Pelkään että exä on käskyttänyt poikaa ettei saa ollakaan tekemisissä siskonmiehen kanssa, pelkään että exä siirtää katkeruutensa poikaan tai että poika joutuu pahaan välikäteen kun isänsä kieltää tapailemasta minun sukulaisia… Voi vitsi miksi exä ei tajua että sehän pilaa omankin elämänsä olemalla katkera minun sukulaisille ja poikansakin elämän jos siirtää saman katkeruuden poikiin… Poika kun saa paljon rahaa isältään, sai nyt mm. autoon rahaa, niin isänsä voi laittaa rahoille "ehtoja".
Kyselin pojalta että mikä nyt hiertää, että onko siskonmies jotain tehnyt hänelle vai mikä tässä mättää… Poika jo suuttuikin minulle kun tivasin ja tivasin, sanoi vain että "hän EI SANO" että vaikka kuinka tivaan niin hän ei sano. Sanoin olevani jo huolissani että mikä on niin paha juttu että ei voi edes äidille sanoa mutta ei, mikään ei tepsinyt. Kysyin sitten suoraan että onko isänsä sanonut jotain tai kieltänyt mutta tämän poika kielsi.
Aikanaan kun sisko muutti tänne samaan kylään miehensä kanssa niin silloin exä jo koki jotenkin siskonmiehen "uhaksi" ja alkoi moittimaan/haukkumaan tätä minulle.
Pahimmillaanhan exä uskoi vakaasti että siskonmies on ihastunut minuun (kun se niin "kyttäsi" minua ja harjoitti silmäpeliä yms.) ja että minä vastaan sen tunteisiin… Se oli exälle niin paha kolaus kun tuli "kilpailija" joka sai myös huomiota minun suvultani ja kyläläisiltäkin. Kaikki mitä siskonmies teki/sanoi niin exä ne haukkui minulle. Monet kerrat itkin ja vakuutin että toinen ei ole minuun ihastunut ja vaikka olisikin niin sillä ei ole väliä koska minä en perusta siitä siinä mielessä… Ja vastahan sitä oli minun vaikea itsenikin olla luonnollinen siskon perheen seurassa kun tiesin että exä vahtii haukkana kaikkia merkkejä…
Monestihan exä oli kotona katkera kun siskonmies sai jostain kunniaa tai sitä kehuttiin, koska kaikki kehut olivat exän mielestä aiheettomia. Voi sitä katkeruuden määrää… Ja kuinka minun oli vaikea olla siinä välissä… Yrittää pitää välit kumpaankin päähän… Ihan liittomme lopussahan olin jo antamassa periksi kun en jaksanut enää olla siinä välissä ja kun en jaksanut taistella niin olin jo vähentänyt yhteydenpitoa äitiini ja siskooni… Kerrankin kun päätin että nyt, nyt varmasti menen siskolle kylään lasten kanssa ja lähdin vaikka mies taas aloitti kaikki "suhde-epäilyt"… En päässyt kuin yhden kilometrin autolla kun exä jo soitti perään melkein itku kurkussa että älä mene kylään, tule kotiin… Meinasin jo pyörtää takaisin mutta silloin oli joku kiukku ja päätin että ei, nyt kyllä menen. Mutta silloinpa sisko ei ollutkaan kotona…
Edelleen exän soittaessa pahalla päällä, se ottaa puheeksi siskonmiehen ja sen kuvitellun ihastumisen minuun… Ja selvinpäinkin exä sanonut suoraan että JOS HÄNESTÄ ON KIINNI NIIN HÄN VIEROITTAA LAPSET MINUN SUVUSTA, että niiden elämää ei pilata niin kuin hänen elämä on mennyt pilaan minun suvun takia, että hän ei päästäisi lapsia käymään mm. mummilassa. Eron jälkeen yrittikin uhkailla että lapset käy vain kerran viikossa mummilassa tai muuten hän ei ota niitä käymään hänen luona. Että lasten pitää valita joko hän tai mummi.
Nykyään ei ole ainakaan minulle enää sanonut että kuinka paljon saadaan lasten kanssa käydä mummilassa mutta en tiedä mitä lapsille puhuu… No nuoremmat eivät ainakaan enää kieltäydy lähtemästä mummilaan niin kuin alussa joskus tekivät. Mummila kun on lähellä ja siellä voi piipahtaa päivittäin…
Niinpä nyt siis pelkään että exä jatkaa tuota katkeraa vihanpitoaan lasten kautta, puhuu pahaa suvustani… Ja jos niin tekee niin kyllähän se lastenkin pää kääntyy siinä missä minunkin pään sai sekaisin vuosien varrella…
Monestihan exä oli kotona katkera kun siskonmies sai jostain kunniaa tai sitä kehuttiin, koska kaikki kehut olivat exän mielestä aiheettomia. Voi sitä katkeruuden määrää… Ja kuinka minun oli vaikea olla siinä välissä… Yrittää pitää välit kumpaankin päähän… Ihan liittomme lopussahan olin jo antamassa periksi kun en jaksanut enää olla siinä välissä ja kun en jaksanut taistella niin olin jo vähentänyt yhteydenpitoa äitiini ja siskooni… Kerrankin kun päätin että nyt, nyt varmasti menen siskolle kylään lasten kanssa ja lähdin vaikka mies taas aloitti kaikki "suhde-epäilyt"… En päässyt kuin yhden kilometrin autolla kun exä jo soitti perään melkein itku kurkussa että älä mene kylään, tule kotiin… Meinasin jo pyörtää takaisin mutta silloin oli joku kiukku ja päätin että ei, nyt kyllä menen. Mutta silloinpa sisko ei ollutkaan kotona…
Edelleen exän soittaessa pahalla päällä, se ottaa puheeksi siskonmiehen ja sen kuvitellun ihastumisen minuun… Ja selvinpäinkin exä sanonut suoraan että JOS HÄNESTÄ ON KIINNI NIIN HÄN VIEROITTAA LAPSET MINUN SUVUSTA, että niiden elämää ei pilata niin kuin hänen elämä on mennyt pilaan minun suvun takia, että hän ei päästäisi lapsia käymään mm. mummilassa. Eron jälkeen yrittikin uhkailla että lapset käy vain kerran viikossa mummilassa tai muuten hän ei ota niitä käymään hänen luona. Että lasten pitää valita joko hän tai mummi.
Nykyään ei ole ainakaan minulle enää sanonut että kuinka paljon saadaan lasten kanssa käydä mummilassa mutta en tiedä mitä lapsille puhuu… No nuoremmat eivät ainakaan enää kieltäydy lähtemästä mummilaan niin kuin alussa joskus tekivät. Mummila kun on lähellä ja siellä voi piipahtaa päivittäin…
Niinpä nyt siis pelkään että exä jatkaa tuota katkeraa vihanpitoaan lasten kautta, puhuu pahaa suvustani… Ja jos niin tekee niin kyllähän se lastenkin pää kääntyy siinä missä minunkin pään sai sekaisin vuosien varrella…
Kommentit
Lähetä kommentti