Edellisen postauksen kommentin innoittamana palaan jälleen ihmettelemään (samaa kuin lukijakin)… Mikä on se joka estää minua katkaisematta exän puheluja tai ylipäätään vastaamasta… Kun käytännössä 95 % puheluista on sellaisia että niitä ei tarvitse käydä "lasten vuoksi" ja vain 5 % asiallisia keskusteluja lapsista.
No yksi on se pelko, pelko että exä suuttuu… Niin, mitä sitten jos suuttuu, mitä sitten voisi tapahtua? No ehkä exä yrittäisi soittaa uudelleen, soittaisi lapselle, kieltäytyisi tapaamasta lapsia, tulisi oven taakse, loppuisi tämä näennäinen välirauha tms. No nämä kaikki on sellaisia että selviäisin niistä joten mikä vielä koukuttaa… Joku koukkuhan tässä on koska katkaiseminen tuntuu niin vaikealta, kielletyltä, väärältä, loukkaamiselta… Tuosta loukkaamisesta… Exä kyllä kykenee suuttuessaan katkaisemaan puhelun kesken kaiken tai olemaan vastaamatta minun (ja lasten) puheluihin.
No, nyt siis teen taas yhden päätöksen. Kun exä soittaa ja on humalassa tai muuten haukkumistuulella, kokeilen katkaisua… Teen sen kuitenkin sivistyneesti eli sanon että kuuntelen sitten hänen juttujaan kun ei ole humalassa ja ne ovat asiallisia koskien vain ja ainoastaan lapsia. NÄIN TEEN!! Itsehän nykyään rakennan elämääni ja päätän mitä "ahdistavia" elementtejä elämääni sallin. Jos se samalla selviäisi että mikä koukku siinä on ollut että en ole uskaltanut sitä tehdä…
Koska niin kauanhan kun on olemassa tiedostomaton koukku, niin niin kauan se koukuttaa mutta silti voi vaikuttaa siihen että miten koukkuun reagoi, voi valita silti toisenlaisen reagointitavan. Mutta sitten kun koukku selviää, tulee tietoisuuteen syineen niin sen jälkeen koukku myös katoaa tai ainakin hälvenee hyvin pieneksi ja on helpompi sivuuttaa koko koukku.
Joten siihen asti kunnes koukun syy selviää, yritän muuttaa reagointitapaani siihen, kokeilen toisenlaisia suhtautumisia.
Joten taas KAUNIS KIITOS LUKIJOILLENI ja varsinkin Outille… Tämähän vastaa melkein terapiasuhdetta, kun saa peilattua asioita lukijoiden kanssa ja saa toisenlaisia näkemyksiä asioihin ja samalla suhtautumistapa muuttuu…
Kirjoitan tänne sitten kun eka tällainen puhelu tulee että miten kävi, onnistuinko minä päätöksessäni ja miten toinen "kosti"/suhtautui tähän muutokseen. Onhan se varmaan exälle kova paikka kun on 1 ½ vuotta saanut vuodattaa kiukkuaan/halveksuntaan yms. minuun rauhassa ja kun katkaisenkin tämän mahdollisuuden. Oikeastaan nyt jo innolla odotan seuraavaa tällaista puhelua näyttääkseni exälle että kyllä minustakin alkaa "potkua" löytymään.
Yksi perushaaveeni on ollut että oltaisiin erottu sovussa ja kyetty olemaan asiallisen ystävällisiä eronkin jälkeen ja se haave on varmaan osaltaan vaikuttanut tekemisiini ja siihen mitä olen sietänyt. Että olisi ollut tietynlainen "harmonia" lasten vuoksi ja lapset olisivat voineen sukkuloida turvallisesti vanhempiensa välissä. Nyt jo alan uskomaan että se on täysi mahdottomuus, minä en yksin sellaista harmoniaa rakenna ja että mies tulee olemaan ikuisesti katkera minulle. Minähän kun se 18 vuoden jälkeen hänet paiskasin pellolle kuin pahasen rukkasen ja tein kauheita vääryyksiä häntä kohtaan niin ennen eroa kuin eron jälkeen.
Yksi tällainen asia on se kun tein rikosilmoituksen hänestä "laittomasta uhkauksesta" illasta jolloin erottiin ja kun soitin kyseisenä iltana poliisille ja hän joutui putkaan yöksi. Kun myöhemmin laiton uhkaus-syyte hylättiin todisteiden puutteessa (muita ei ollut paikalla kun uhkasi tappaa) niin aikoi tehdä kunnianloukkaussyytteen minua vastaan… No ei ole tehnyt… Mutta edelleen esim. perjantaina sanoi että "JOS hän silloin uhkasi tappaa, JOS SE NYT ON TOTTA"… Yhteen väliin väitti että tein ilmoituksen rahan vuoksi, jotta sen avulla saisin lapset itselleni ja sitä kautta kaikki rahat (elatusmaksut, lapsilisät). Eikä auttanut vaikka selitin että tämä tapahtuma, josta ilmoituksen tein, tapahtui ennen eroamme!!! Että vasta sen illan jälkeen erottiin lopullisesti…
No, siitä illasta mies sai kuitenkin jonkun syytteen joka meni läpikin…En tiedä mikä syyte ja mikä rangaistus… Varmaan joku ampuma-aserikos… Tai poliisin vastustaminen, joutuihan poliisit piirittämään taloamme 2-3 tuntia ennen kuin exä "antautui" (oli silloin yksin talossa pyssyn kanssa). Mutta niinpä, tässäpä taas yksi asia minun "LISTAANI", kun päätetään lopullisia lasten asumispaikkoja, tästä tapahtumasta kun on olemassa dokumentteja!!! Pitääpä alkaa minunkin oikeasti pitämään sitä listaa, koota se yksiin kansiin (päiväkirjamerkinnöistä, täältä blogista yms.)…
Kommentit
Lähetä kommentti