Siirry pääsisältöön

Naamion takana

Edelleen olo on aika kurja… Tuntuu että kaikki valuu käsistä, mistään ei saa kiinni. Väsyttää… Haluaisin niin hetkeksi luovuttaa… Viedä lapset exälle, ottaa töistä sairaslomaa ja kadota maan sisään edes pieneksi hetkeksi, rypeä vain omassa liemessä, antaa periksi. Kuinka onnistun luopumaan naamiostani edes toviksi… Kunpa voisin/osaisin läheisilleni näyttäytyä itsenäni tunteineni ja näin edes hiukan jakaa pahaa oloani. Miksi se on vaikeaa… Joskus päätän että nyt en peitä mitään mutta se naamio tulee niin automaattisesti että en osaa jättää sitä pois.
En tiedä, saiko tuo terapeutin "luovuttaminen" minutkin siihen uskoon että tässä on kaikki. Tämä on se piste johon pääsen… Pidemmälle en voi mennä…
Tänään taas taistelin vanhimman pojan kanssa ja sen vuoksi tuli kaipuu miehestä taloon. Ihan vain tekemään asioita joihin en itse kykene… Poikaa kun ei millään saa tekemään kotona juuri mitään… Nyt sillä taktiikka on vaihtunut, kun jotain pyydän/käsken, se sanoo niin tottelevaisesti "joo" mutta loppujen lopuksi ei kuitenkaan tee sitä tai tekee joskus kunhan kerkiää/kunhan sitä huvittaa…. Nytkin olen jo kolme päivää katsonut TV:stä vilinää ja ruutuja ja raitoja kun poikaa en ole saanut katolle säätämään antennia. Haluttaisi niin itkeä kun en jaksa taistella joka asian vuoksi senkään kanssa.
Ja kun keinotkin on loppu millä voisin "pakottaa" sen tekemään kotona "miesten" hommia. Ja omasta mielestä en edes paljoa vaadi… Muutamaa pikkujuttua viikoittain. Itse kyllä teen jo paljon mitä mies ennen tehnyt mutta en voi kaikkea tehdä vaan yritän saada poikaa täysi-ikäisenä ottamaan jo vastuuta. Tiedän että kasvatus on mennyt vanhimmassa pojassa siinä mielessä pieleen että se on saanut asioita helpolla eikä siltä ole juuri mitään vaadittu ja nyt on aika vaikea saada sitä asiaa muuttumaan.
En tiedä, rinnassa painaa niin luovuttamisen halu… Se olisi niin helppo ratkaisu, luovuttaa hetkeksi tämä päivittäinen taistelu… Voi kun voisin mennä peiton alle ja olla siellä vain niin kauan kuin tunnen siihen tarvetta, nousta vasta kun voimia on taas tähän taisteluun.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Menneisyyden isku

Tänään terapiassa kuulin että kuka on nykyään ns minun lääkäri (psykiatri). Edellinen jäi syksyllä mammalomalle. Ja kappas vaan, pikkaisen järkytyin uutisesta koska nykyinen lääkäri on sama mikä oli edellisellä paikkakunnalla vajaa 10 vuotta sitten. Sama josta vannoin että ikinä enää en mene hänen luokseen, että mielummin ajan kaupunkiin ja maksan omasta lompsasta. No tämä herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Kotona piti kaivaa vanhat  blogikirjoitukset  missä kirjoitin hänestä koska muistin vaan sen että en aikonut ikinä enää mennä hänen luo ja että hän sai minut kerran itkemään.  Luettuani ne, piti vielä kaivaa kaikki terveyskeskuspaperit esiin jotta näen mitä hän on kirjoittanut minusta. Samalla tuli sitten muutenkin käytyä taas niitä läpi. Ja olipas rankkaa… Löysin myös merkinnän jossa olen hakenut ehkäisypillereitä juuri täytettyäni 14 ja yritin googlen avulla tulkita kirjoitusta että olisko jotain merkkiä siitä olinko silloin neitsyt vai en. Laittaakohan l...
Lähetä kommentti
Lue lisää

TRE-TRE-TREFFIT PITKÄSTÄ AIKAA

Kävin TREFFEILLÄ piiiitkästä aikaa!! Näitä nettijuttuja. Mun reaktio ei ollut mikään "tässä on elämäni mies" vaan että hei, "tässä on tosi hyvän tuntuinen mies, tästä voi tulla jotain, tätä pitää katsoa pitemmälle". Välimatkaa on, mutta sitä on aina kun täällä hevonjeerassa asuu.  Mutta se mikä alkoi jo treffejä seuraavana yönä ahdistaan oli miehen viestit... Miksi ihmeessä pitää jotenkin "syöksyä" päälle heti!! On varmaan naisia jotka sellaisesta tykkää, mutta minä en kuulu niihin. Eli illalla hyvän yön toivotuksen jälkeen oli tullut viestejä muutama kun olin jo nukahtanut. Heräsin yöllä ja luin viestit ja sitten olikin loppuyön uni mennyt. Mies sanoi rakastuneensa ensisilmäyksellä ja kutsui rakkaaksikin jne.  Minä haluan edetä HITAASTI, myös tunnetasolla. Tulee jotenkin ahdistavan painostava olo kun toinen luettelee jo heti tuollaisia.  Toisaalta mulla on jopa SEKSUAALISUUS herännyt tämän pitkän kuivan jakson jälkeen. Siitä on aikaa, kun viimeksi ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Treffit, apuva

Mulla on ensi viikolla TREFFIT Huija ku jännittää!!! Lisänä erityisjännitys kun treffiseura on nainen. Tämä on se lähellä asuva joka tulee tähän samaan kuntaan lomansa ajaksi siskolleen. Sekin vielä että tämä tietää kuka minä olen, minkä näköinen jne. Heti kuulemma kyseli siskonsa mieheltä että tunnistaako minua (kuvaukseni perusteella) ja siskonmies oli sanonut ettei oo montaa vaihtoehtoa mimmille jolla on paljon tatuointeja... Minäkin tiedän tämän siskonmiehen, törmään siihen aina toisinaan asioilla käydessäni hänen liikkeessäänsä. Minä en tiedä hänestä paljon mitään, no nimen ja puhnumeron ja mitä on viesteissä vaihdeltu mutta ulkonäöstä en tiedä paljoakaan. Tiedän että nainen on fyysisesti tosi aktiivinen, on aikanaan kuulemma voittanut lapin karsinnat aikoinaan telkkarissa pyörivään gladiaattorikisaan mutta ei koskaan lähtenyt sinne kilpaan telkkariin. Joten todella SOKKOtreffit!!! Me ollaan naisen kanssa aika tavalla erilaisia, minä kun olen enemmän henkinen kuin fyysinen tyypp...
Lähetä kommentti
Lue lisää