Luin tässä yhden toista blogia ja sieltä bongasin yhden kommentin jossa sanottiin että äärimmäinen ahdistuksen sietokykyyn vaikuttava keino on mielihalu viiltelyyn koska se vapauttaa endorfiineja ja tasaa henkistä painetta...
Minullahan oli yhteen väliin tapa raapia ranteeni verille, ihan kynsin vain. Se oli sitä aikaa kun se raiskaus tuli pahasti ”päälle” ja olin vielä exän kanssa yhdessä. Ahdistuksen vallassa sitten raavin, ja raavin ranteitani kunnes niistä valui veri. Exä oli tosi vihainen ja tarkisti aina iltaisin onko uusia jälkiä. Toisinaan uhkasi raahata minut ranteineni vanhimman pojan eteen sanoen ”Tällainen sekopää äitisi on”. Terapiaan menin pitkähihaisella puserolla ja vielä side ranteessa. Muista kyllä sen kuinka se helpotti oloani/ahdistustani ja kuinka minua halutti siirtyä veitsiin mutta sen jotenkin koin että se on sairasta, se on viiltelyä ja sekopäiden touhua (mutta raapiminen ei niin ole) ja sen vuoksi kykenin vastustamaan mielihalua.
Edelleen huomaan kovasti ahdistuessani upottavani kynteni kämmeniin tai painavani kynsillä käsiä/käsivarsia niin että joskus tuntuu että ne uppoaa ihon läpi. Se vaan helpottaa oloa kun tuntee sen kivun kun kynsi pureutuu lujasti ihoa vasten.
Mutta toi raapiminen jäi siihen kun mies sanoi että ”Jos kerrot tästä terapeutillesi niin joudut suoraa päätä hullujenhuoneelle, että toi on sekopäiden touhua”… Tuota varoitusta pohtiessani yhtenä terapiaistunnolla sitten päätin että syteen tai saveen niin nyt tunnustan tämän terapeutilleni… Ja niin kerroin… Ja avasin siteet ja näytin… Ja häpesin… Mutta näytin vaikka exä uhkaili hullujenhuoneella…
Terapeuttini sanoi että se on yksi tapa lievittää ahdistusta mutta on yleensä teinien tapa mutta ehkä minä käytän tätä tapaa koska asia joka tuo ahdistusta on tapahtunut teini-iässäni. Se sitten jotenkin pysäytti minut ja myös se että terapeuttini opetti minulle viisaampia ahdistuksen hallintakeinoja. Mutta monesti jälkeenpäin on mieli tehnyt saada iho verille… Se helpotus mikä siitä seuraa on niin houkuttelevaa… Mutta en ole tehnyt sitä enää… Ja se häpeä mikä siitä seuraa on myös hyvä "esto" raapimiselle ja kuinka oli vaikea salata jälkiä esim. saunassa lapsilta jne.
Exä sitten eron jälkeen uhkaili ottavansa tämänkin asian esiin kun mietitään sopivaa huoltajaa ja että hänellä on todisteena arpeni ranteissa… Terapeuttini sitten taas nauroi kun kuuli tämän ja katsoi arpiani, sanoi että eihän noita juurikaan erota ja ne on voineet tulla mistä vain.
Kommentit
Lähetä kommentti