Terapiasta ja puhumisesta

Terapian lopetuksesta taas… Olen kovasti yrittänyt pohtia että miksi NYT… Mikä on niin muuttunut että terapeutti puhuu lopettamisesta… Koska itse en koe vielä pystyväni lopettamaan…

Niinpä ajattelin että kun terapeutti sanoi yhdessä viestissään, mitä jo olenkin lainannut: ” Olen kyllä havainnut, että puhuminen on sinulle hankalaa vastaanotolla, joten en tiedä onnistuuko näiden asioiden ratkominen puhumalla. Paras tapa lienee asioiden selvittäminen itsellesi kirjallisesti.”. Eli ONKO TÄMÄ SYY, eli terapeuttini katsoo että kun en kykene puhumaan sessioilla niin EI OLE MITÄÄN SYYTÄ miksi kävisin siellä… Niin kuin hän viimeksi sanoi ”Ei ole tarkoitus että täällä käydään vain käymisen vuoksi”…

Niin sen on pakko olla, hän on luovuttanut puhumisen lukkoni kanssa, ajattelee että en kykenekään puhumaan ja silloin ei ole mitään järkeä käydä siellä vain istumassa, vaikka kyllähän aina jotain saan sanottua mutta en ilmeisesti tarpeeksi. Eli hän on sitä mieltä että ongelmieni ratkominen ei onnistu enää, että kaikki tehtävissä oleva on tehty ja koska minä en itse tee tarpeeksi töitä sessioilla itseni eteen niin on turhaa ravata siellä.

Kemiamme (ainakin minun puolelta) kyllä toimii, pidän kovasti terapeutistani ja koen saavani istunnoista paljon vaikka en pysty niin puhumaankaan. Koen kyllä luottavanikin jo terapeuttiini, olenhan paljastunut kirjallisesti sellaisia asioita joita en koskaan kenellekään muulle ole (enkä tule) kertonut. Kyllä edelleen monesti ajattelen terapeuttini puolesta, eli että nyt se pitää minua tyhmänä, lapsellisena, sekopäänä jne.

Jotenkin kyllä tuntuu hylätyltä olo… Voi luoja, miten saan sen puhumisen lukon murrettua… Sitä käsiteltiin viimeksi terapiassa… Todettiin että sanat on päässä mutta joku tulee väliin kun ne pitäisi tuottaa ulos… Monesti kun istun siellä ja yritän puhua niin minä karjun pääni sisällä niitä sanoja joita haluaisin sanoa… Huudan itselleni että sanot ne ja toistelen päässäni niitä sanoja mutta mitä pitempi aika menee sanojen sanomiseen sitä vaikeammaksi se tulee… MINÄ HALUAN PUHUA, HALUAN RATKOA ONGELMIANI !!!

HALUAN PUHUA RAISKAUKSESTA JA SEN HERÄTTÄMISTÄ TUNTEISTA (niistä vähistä jotka muistan), HALUAN PUHUA VÄKIVALLASTA JA MITÄ SILLOIN TUNSIN/KOIN, HALUA PUHUA SIITÄ KUINKA TOINEN AINA HUMALASSA OLLESSAAN OTTI MINUT HUORITELLEN, HALUAN PUHUA TEINI-IÄSTÄ à OMISTA VIRHEVALINNOISTA JA NIIDEN TUOMISTA TUNTEISTA/AJATUKSISTA, HALUAN PUHUA KOULUKIUSAAMISESTA, HALUAN PUHUA ISÄPUOLEN LÄHENTELYISTÄ, HALUAN PUHUA SIITÄ KUINKA TOINEN VUOSIA JA VUOSIA ALISTI JA HALVENSI MINUA, KUINKA MINUN VÄHÄINEN ITSETUNTONI KATOSI JA TUNSIN OLEVANI ARVOTONTA LIKAA, HALUAN PUHUA SIITÄ KUINKA HÄPEÄN ITSEÄNI KOKONAISVALTAISESTI, HALUAN PUHUA SIITÄ KUINKA OLEN MELKEIN 30 VUOTTA HALUNUT ELÄÄ NÄKYMÄTTÖMÄNÄ JA KUINKA KELVOTTOMAKSI/ARVOTTOMAKSI OLEN ITSENI TUNTENUT, HALUAN PUHUA SEN KAIKEN PASKAN SISÄLTÄNI POIS ja haluan tehdä sen turvallisessa, luotettavassa seurassa ilman että kuormitan ketään läheistäni liikaa…

On niin paljon asioita ja tunteita joita en voi kuvitellakaan kertovani läheisilleni, koska ei niiden tarvitse tietää kaikkea pahaa… Mitä ne niillä tiedoilla tekee, asiat ovat menneitä ja niihin ei voi enää vaikuttaa MUTTA haluan että ne asiat lakkaavat vaikuttamasta minuun…