Siirry pääsisältöön

Lisää sanattomuudesta

Toivoton olo, ei oikein tämä kirjoittaminenkaan suju, joka on aina ollut kuitenkin minulle helppoa…
On toivoton olo koska en osaa toimia niin kuin terapeutti yrittää opettaa, epäonnistun aina. Ajattelen väärin tai en ajattele mutta reagoin ajatuksiini väärin. Anna aina ajatusten ja tunteiden viedä minua osaamatta pysähtyä.
Ja nyt näyttää että terapeuttikin on luovuttanut puhumiseni suhteen. Tiedän että itsestänihän on kiinni se että onnistunko puhumaan terapiassa mutta jotenkin nyt vain mieli on ihan pohjassa kun 2 ½ vuoden jälkeen terapeuttini luovuttaa…
Suora lainaus: " Olen kyllä havainnut, että puhuminen on sinulle hankalaa vastaanotolla, joten en tiedä onnistuuko näiden asioiden ratkominen puhumalla. Paras tapa lienee asioiden selvittäminen itsellesi kirjallisesti."
Niinpä ajattelin että nyt yritän, yritän todella kovasti saada puhuttua. Keksin keinon jolla pakotan sanat suusta ulos. Yritän terapeutin kesälomaan asti ja jos ei edistystä tapahdu niin luovutan…
Ehkä sitä on vaikea käsittää ja yhtä vaikea selittää kuinka ylivoimaista minulle puhuminen onkaan… Ei varmaan kukaan läheiseni tai muukaan (kuin terapeuttini) sitä ymmärrä tai tajua. Varmaan näidenkin kirjoitusten perusteella saa ihan toisenlaisen kuvan minusta. Tai siis vaikeista asioista puhuminen on vaikeaa… Se ei vain onnistu, sanat on suussa mutta ne ei tule ulos. Ja tämä ei koske vain terapeuttia (vaikka tietenkin siellä korostuu kun kaikki käsiteltävät asiat on vaikeita) vaan kaikkia ihmisiä! Vanhempiani, lapsiani, läheisiäni, ihan kaikkia.
Kun jostain syystä joskus jostain vaikeasta asiasta kuitenkin puhun läheisilleni niin se johtuu silloin siitä että yksi rooli ottaa vallan ja kykenen puhumaan vaikeasta asiasta kuin säästä. Esim. silloin kun puhun äidin tai siskoni kanssa exän tempauksista niin kaikki tunteet ovat poissa, pystyn hyvinkin neutraalisti puhumaan vaikka juuri vasta olin kotona asian vuoksi älyttömän ahdistuksen vallassa ja taas kotiin mennessä sama ahdistus valtaa…
Jokin tosi iso lukko minulla on puhumisessa ja mitä pitemmälle edetään sitä vaikeammaksi käy. On vaikea itsellänikin ymmärtää mikä lukko siinä on… Koska tällä lailla niin kuin nyt minä kyllä kerron pohdintojani/ajatuksiani/tuntojani terapeutille ja lähetän ne sähköpostilla. Olen jopa omasta seksuaalisuudestani (tai sen puutteesta/inhosta) ihan yksityiskohtaisesti kertonut sähköpostilla. Ja joitakin asioita mitä en ole ikinä kenellekään kertonut enkä varmaan tule kertomaan. Terapeutti sanookin että ne ovat arvokkaita viestejä.
Joskus halu puhua on niin SUURI, voimakas tarve sanoa sanoin mutta kun menen ja yritän muodostaa niitä sanoja joita olen saattanut mielessäni monet kerrat harjoitella, niin ne EI TULE SUUSTA ULOS tai jos tulee niin epämääräisiä yksittäisiä sanoja joista kukaan muu ei ymmärrä mitään. Joskus olen kirjoittanut paperille asiat jotta otan sitten sen paperin esiin ja vaikka luen siitä mutta sekään ei onnistu, minä en vain sitten kuitenkaan pysty niitä sanomaan… Eihän me kuitenkaan koko tuntia hiljaa istuta, saan kyllä sanottua aina jotain mutta monesti se aihe josta halusin puhua vaihtuukin sitten siellä penkillä istuessani "helpompaan" tai sitten saan sanottua sen mitä haluan mutta asian käsittely eteenpäin on sanoin liian vaikeaa.
Ja kun kaikki ne asiat ei edes ole niitä kaikkein "vaikeimpia", ymmärtäisin jos ne asiat olisi niitä kaikkein traumaattisimpia mutta kun tuo vaikeus koskee niin monia asioita ja yleensä mielipiteideni/tunteideni/ajatusteni ilmaisu on TOSI vaikeaa.
En tiedä mihin tuo lukko perustuu, miksi se on tullut… Jo lapsena se lukko on ollut, koska enhän koko neljän vuoden (kolmannelta kuudennelle) aikana jolloin minua koulussa kiusattiin, sitä kenellekään kertonut. Äiti sai tietää asiasta vasta nyt eroni jälkeen. Samoin se 11-vuotiaana kohdattu miehen ahdistelu, en kertonut kenellekään.
Joskus haluaisin että joku ymmärtäisi oikeasti kuinka vaikeaa se on, joku voisi olla hetken minä ja nähdä että se voi olla vaikeaa… Vaikka oikeastihan se ei ole kuin mietittyjen (tai sitten ei mietittyjen) sanojen lausumista, että aukaisee suun ja asettaa kielen, huulet yms. oikeaan asentoon ja tuottaa sen äänen. Sanoo sanat jotka osaa…

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Menneisyyden isku

Tänään terapiassa kuulin että kuka on nykyään ns minun lääkäri (psykiatri). Edellinen jäi syksyllä mammalomalle. Ja kappas vaan, pikkaisen järkytyin uutisesta koska nykyinen lääkäri on sama mikä oli edellisellä paikkakunnalla vajaa 10 vuotta sitten. Sama josta vannoin että ikinä enää en mene hänen luokseen, että mielummin ajan kaupunkiin ja maksan omasta lompsasta. No tämä herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Kotona piti kaivaa vanhat  blogikirjoitukset  missä kirjoitin hänestä koska muistin vaan sen että en aikonut ikinä enää mennä hänen luo ja että hän sai minut kerran itkemään.  Luettuani ne, piti vielä kaivaa kaikki terveyskeskuspaperit esiin jotta näen mitä hän on kirjoittanut minusta. Samalla tuli sitten muutenkin käytyä taas niitä läpi. Ja olipas rankkaa… Löysin myös merkinnän jossa olen hakenut ehkäisypillereitä juuri täytettyäni 14 ja yritin googlen avulla tulkita kirjoitusta että olisko jotain merkkiä siitä olinko silloin neitsyt vai en. Laittaakohan l...

TRE-TRE-TREFFIT PITKÄSTÄ AIKAA

Kävin TREFFEILLÄ piiiitkästä aikaa!! Näitä nettijuttuja. Mun reaktio ei ollut mikään "tässä on elämäni mies" vaan että hei, "tässä on tosi hyvän tuntuinen mies, tästä voi tulla jotain, tätä pitää katsoa pitemmälle". Välimatkaa on, mutta sitä on aina kun täällä hevonjeerassa asuu.  Mutta se mikä alkoi jo treffejä seuraavana yönä ahdistaan oli miehen viestit... Miksi ihmeessä pitää jotenkin "syöksyä" päälle heti!! On varmaan naisia jotka sellaisesta tykkää, mutta minä en kuulu niihin. Eli illalla hyvän yön toivotuksen jälkeen oli tullut viestejä muutama kun olin jo nukahtanut. Heräsin yöllä ja luin viestit ja sitten olikin loppuyön uni mennyt. Mies sanoi rakastuneensa ensisilmäyksellä ja kutsui rakkaaksikin jne.  Minä haluan edetä HITAASTI, myös tunnetasolla. Tulee jotenkin ahdistavan painostava olo kun toinen luettelee jo heti tuollaisia.  Toisaalta mulla on jopa SEKSUAALISUUS herännyt tämän pitkän kuivan jakson jälkeen. Siitä on aikaa, kun viimeksi ...

Treffit, apuva

Mulla on ensi viikolla TREFFIT Huija ku jännittää!!! Lisänä erityisjännitys kun treffiseura on nainen. Tämä on se lähellä asuva joka tulee tähän samaan kuntaan lomansa ajaksi siskolleen. Sekin vielä että tämä tietää kuka minä olen, minkä näköinen jne. Heti kuulemma kyseli siskonsa mieheltä että tunnistaako minua (kuvaukseni perusteella) ja siskonmies oli sanonut ettei oo montaa vaihtoehtoa mimmille jolla on paljon tatuointeja... Minäkin tiedän tämän siskonmiehen, törmään siihen aina toisinaan asioilla käydessäni hänen liikkeessäänsä. Minä en tiedä hänestä paljon mitään, no nimen ja puhnumeron ja mitä on viesteissä vaihdeltu mutta ulkonäöstä en tiedä paljoakaan. Tiedän että nainen on fyysisesti tosi aktiivinen, on aikanaan kuulemma voittanut lapin karsinnat aikoinaan telkkarissa pyörivään gladiaattorikisaan mutta ei koskaan lähtenyt sinne kilpaan telkkariin. Joten todella SOKKOtreffit!!! Me ollaan naisen kanssa aika tavalla erilaisia, minä kun olen enemmän henkinen kuin fyysinen tyypp...