Siirry pääsisältöön

Itseinho/häpeä

Eilen illalla itkeskelin paljon… Tänään töissä itkeskelin… Toisaalta se oli hyvä, koska nyt tiedän kykeneväni itkemään…
Onko tämä eroahdistusta? Vai sitä kun olen ollut epärealistinen terapian tavoitteiden suhteen ja nyt tuntuu siltä että koskaan en saa sitä mistä unelmoin. Olen nyt paljon pohtinut terapiaa ja sen lopettamista…
Moni asia elämässäni ja ajatuksissani on muuttunut terapian myötä, paljon olen edistynyt, olen saanut solmuja auki ja selvyyksiä asioihin. MUTTA se TÄRKEIN ei ole muuttunut miksikään… Jossain vaiheessa esitin tavoitteeksi että OPPISIN PITÄMÄÄN ITSESTÄNI, HYVÄKSYMÄÄN KAIKKI VALINTANI JA TAPAHTUNEET ASIAT mutta ennen kaikkea oppisin pitämään itsestäni, lakkaisin vihaamasta ja inhoamasta ja ennen kaikkea häpeämästä sitä mikä minä olen… Häpeän itseäni, niin sisäistä kuin ulkoista itseäni…
Myöhemmin hölläsin hiukan tavoitetta, asetin uudeksi tavoitteeksi että kunhan edes lakkaisin vihaamasta/inhoamasta itseäni, ei ihan rakastaa tarvitse, kunhan vain hyväksyisin.
No nytkö pitää luopua siitäkin… Pitääkö ottaa asenteeksi että ok, vihaan/inhoan itseäni ja se pitää hyväksyä ja sen kanssa elää miten elää… Yrittää vain sitä että tuo asenne itseäni kohtaan ei vaikuttaisi elämäni valintoihin, vaan kykenisin tuosta tunteesta huolimatta tekemään itselle hyviä ratkaisuja. Mutta se masentaa niin julmetusti, ajatus että en koskaan kokisikaan sitä tunnetta miltä tuntuu pitää itsestään, hyväksyä itsensä ja menneisyytensä ja valintansa, antaa anteeksi itselleen.
Mitä osaan ja voin tehdä sen eteen että alkaisin pitämään itsestäni??? Yritän kovasti olla moittimatta itseäni jatkuvasti ja nähdä tekemieni asioiden hyvät puolet, yrittää ajatella positiivisesti. Mutta se on teeskentelyä, ei aitoa… Kyllä tiedän syitä miksi minun pitäisi pitää itsestäni ja että olen virheitäni yrittänyt parhaani mukaan hyvittää elämälle mutta se perustunne on ja pysyy.
En tiedä miten luulin terapian tuohon vaikuttavan, ehkä että pikkuhiljaa kykenisin näkemään itseni ja valintani toisessa valossa, että saisin uusia näkemyksiä… Jotain odotin asian suhteen tapahtuvan, mitä vain koska kaikki muutos olisi ollut parempaan suuntaan…
Terapeutti on monesti kevään aikana sanonut (näistä mm. osasin aavistella lopun lähestyvän) että kaikkia ei voi ratkaista terapiassa, osa ratkeaa elämällä, osa jää ainaiseksi ratkomatta, osa selviää itsekseen (jos on tarvetta)… Kuulukohan tuo itseinho niihin jotka ei ikinä ”ratkea”… Vai tuleeko siihen ykskaks muutos, joku aamu herään ja huomaankin pitäväni itsestäni…
Mutta jotenkin tuntuu että elämän merkitys on ihan hukassa jos sitä elää koko elämänsä itseään inhoten ja häveten olemustaan ja tekemisiään, mitä virkaa sellaisella elämällä on…
Jotenkin kuvittelin että terapia olisi vaikuttanut minuun syvemmälle… Nyt on ”vain” käsitelty asioita niin että selviän arkipäivistä, pintaa raaputettu… Kaikki ISOT kysymykset jäi ratkaisematta…
Olisin halunnut että
  • oppisin pitämään itsestäni
  • löytäisin naisellisuuteni/seksuaalisuuteni tai edes lakkaisin inhoamasta niitä
  • lakkaisin pelkäämästä niin paljon ja kaikenlaista
  • pystyisin kulkemaan ”ihmisissä” jotta voisin alkaa harrastamaan kaikenlaista
  • hyväksyisin omat virhevalintani
  • pääsisin yli toisten minulle tekemistä pahoista asioista
  • oppisin puhumaan vaikeista asioista ”oikein”
No, minun pitää näistä kertoa terapeutille ennen viimeistä kertaa… Jos ei muuten niin lähettää näistä postauksista kopio…
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Menneisyyden isku

Tänään terapiassa kuulin että kuka on nykyään ns minun lääkäri (psykiatri). Edellinen jäi syksyllä mammalomalle. Ja kappas vaan, pikkaisen järkytyin uutisesta koska nykyinen lääkäri on sama mikä oli edellisellä paikkakunnalla vajaa 10 vuotta sitten. Sama josta vannoin että ikinä enää en mene hänen luokseen, että mielummin ajan kaupunkiin ja maksan omasta lompsasta. No tämä herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Kotona piti kaivaa vanhat  blogikirjoitukset  missä kirjoitin hänestä koska muistin vaan sen että en aikonut ikinä enää mennä hänen luo ja että hän sai minut kerran itkemään.  Luettuani ne, piti vielä kaivaa kaikki terveyskeskuspaperit esiin jotta näen mitä hän on kirjoittanut minusta. Samalla tuli sitten muutenkin käytyä taas niitä läpi. Ja olipas rankkaa… Löysin myös merkinnän jossa olen hakenut ehkäisypillereitä juuri täytettyäni 14 ja yritin googlen avulla tulkita kirjoitusta että olisko jotain merkkiä siitä olinko silloin neitsyt vai en. Laittaakohan l...
Lähetä kommentti
Lue lisää

TRE-TRE-TREFFIT PITKÄSTÄ AIKAA

Kävin TREFFEILLÄ piiiitkästä aikaa!! Näitä nettijuttuja. Mun reaktio ei ollut mikään "tässä on elämäni mies" vaan että hei, "tässä on tosi hyvän tuntuinen mies, tästä voi tulla jotain, tätä pitää katsoa pitemmälle". Välimatkaa on, mutta sitä on aina kun täällä hevonjeerassa asuu.  Mutta se mikä alkoi jo treffejä seuraavana yönä ahdistaan oli miehen viestit... Miksi ihmeessä pitää jotenkin "syöksyä" päälle heti!! On varmaan naisia jotka sellaisesta tykkää, mutta minä en kuulu niihin. Eli illalla hyvän yön toivotuksen jälkeen oli tullut viestejä muutama kun olin jo nukahtanut. Heräsin yöllä ja luin viestit ja sitten olikin loppuyön uni mennyt. Mies sanoi rakastuneensa ensisilmäyksellä ja kutsui rakkaaksikin jne.  Minä haluan edetä HITAASTI, myös tunnetasolla. Tulee jotenkin ahdistavan painostava olo kun toinen luettelee jo heti tuollaisia.  Toisaalta mulla on jopa SEKSUAALISUUS herännyt tämän pitkän kuivan jakson jälkeen. Siitä on aikaa, kun viimeksi ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Treffit, apuva

Mulla on ensi viikolla TREFFIT Huija ku jännittää!!! Lisänä erityisjännitys kun treffiseura on nainen. Tämä on se lähellä asuva joka tulee tähän samaan kuntaan lomansa ajaksi siskolleen. Sekin vielä että tämä tietää kuka minä olen, minkä näköinen jne. Heti kuulemma kyseli siskonsa mieheltä että tunnistaako minua (kuvaukseni perusteella) ja siskonmies oli sanonut ettei oo montaa vaihtoehtoa mimmille jolla on paljon tatuointeja... Minäkin tiedän tämän siskonmiehen, törmään siihen aina toisinaan asioilla käydessäni hänen liikkeessäänsä. Minä en tiedä hänestä paljon mitään, no nimen ja puhnumeron ja mitä on viesteissä vaihdeltu mutta ulkonäöstä en tiedä paljoakaan. Tiedän että nainen on fyysisesti tosi aktiivinen, on aikanaan kuulemma voittanut lapin karsinnat aikoinaan telkkarissa pyörivään gladiaattorikisaan mutta ei koskaan lähtenyt sinne kilpaan telkkariin. Joten todella SOKKOtreffit!!! Me ollaan naisen kanssa aika tavalla erilaisia, minä kun olen enemmän henkinen kuin fyysinen tyypp...
Lähetä kommentti
Lue lisää