Eilisen ahdistus

Eilen oli hankala päivä… Aamupäivästä tuli joku ihme ahdistuskohtaus ilman mitään syytä. Ei tapahtunut mitään, en ajatellut mitään erikoista, en tehnyt mitään, ei ollut mitään mistä olisin saanut kiinni ahdistuksen laukaisevaa tekijää. Mutta ahdistus paheni niin että en voinut oikein sängystä päästä ylös ja kaikki tuntui niin toivottomalta. Päässä pyöri vain että EN JAKSA, MISSÄÄN EI OLE MITÄÄN JÄRKEÄ. Pari tuntia kärvisteltyäni muistin psyykelääkkeeni jota olen ottanut päivittäin aina pahimpina kausina. Tätä samaa lääkettä voi ottaa ahdistukseen tarvittaessa ja vaikutus pitäisi tulla 1 – 2 tunnin sisään. Niinpä otin sellaisen. Olo huononi ja ajattelin jo että en kestä hetkeäkään kotona vaan on lähdettävä jonnekin, ajattelin jo sairaalaa… Mutta sain kuitenkin sitten viimein sen verran aikaiseksi että lähdin rullaluistelemaan…

Mutta se tyssäsi jo parin kilometrin päästä kun alkoi niin vahvasti pyörryttämään että pelkäsin kaatuvani koska hyvänsä maantielle. Niinpä istuin tien laitaan ja soitin äidin hakemaan sieltä pois. Olin ihan kylmänhiestä märkänä ja korvissa jo soi. Kotona heikotus vielä jatkui hetken aikaa. En tiedä mistä tuo johtui, ehkä lääkkeestä (Truxal), kun olin reilu puoli tuntia aikaisemmin ottanut sen… Vaiko matalasta verenpaineesta, mittasin juuri ennen lenkkiä kotimittarilla paineeni (95/55) vai onko taas hemoglobiinini pudonnut liian alas… Toissa syksynä se pääsi putoamaan 97:een mutta syömällä rautatabletteja sain sen 140 ja käyn kolmen kuukauden välein tarkistuttamassa ja viimeksi oli 124. Syönytkin kyllä olin.

No kuitenkin joko tuo tai lääke vaikutti niin paljon että pahin ahdistus oli poissa loppu illan. Mutta on niin vaikea ottaa noita ahdistuksia vastaan kun ei tiedä mistä ne johtuu… Ne tuntuu silloin niin ”hallitsemattomilta”, jotka tulee ja menee miten sattuu. Eikä voi järkeillä ahdistusta vähemmäksi kun ei ole tietoa sen syystä. Yritin terapeutin ohjeiden mukaan ottaa ahdistuksen vastaan ja kuunnella sen viestiä mutta en kyllä osannut…Yritin tervehtiä sitä ja tutkia sitä sivustakatsojana mutta ei se kyllä luonnistunut… Upposin ahdistukseen kuin syvään suohon ja tuntui kuin olisin kääriytynyt siihen kuin kapaloon, ahdistus oli tiukasti ympärilläni kuin vaate samalla kiristäen koko ajan otettaan. Enkä tiedä mistä ja miten sitten ykskaks sain sen sysättyä sen verran syrjemmälle että lähdinkin lenkille (enkä sairaalaan niin kuin meinasin)…

Tänään on ollut onneksi hyvä päivä ainakin tähän asti… Ja sain tänään uudet puutarhakalusteeni J Kunhan nopeasti terassilta sulaisi lumi niin saisi ne paikoilleen. Minä olen täysillä kesäihminen. Ja rullaluistelu on ainoa liikuntamuoto joka on intohimoni, joten eiköhän se kesään mennessä kuntokin ala taas nousta talven tekemättömyyden jälkeen. Luistelen yleensä 15-40 km päivälenkkejä aina kun ilma sen sallii.