Siirry pääsisältöön

Yksin ihmisten keskellä

häpeän sitä
häpeän itseäni
pahat voimat ryömii mun sisälläni
ne nielaisee mut kokonaan
en edes kivusta kiinni saa
näen itseni ulkopuolelta
kuin irtautuisin ruumista
enkä löydä paluuta
mä en vihaa enkä suutu
päätän ettei mikään muutu
ei kaikki oo hyvin vaik niin luulet
mulla on sinetöidyt huulet
mä osaan kyllä esittää
Se on pelkkää ulkokuorta
mun sielu on mätä, ja sen sisällä iso hätä
päivissäni pysyn hädin tuskin pinnalla
huudan ja pärskin ei ketään näkyvissä vastarannalla
 
Tuossa kiteytyy kaikki, se on just sitä. Kaikki tunneyhteys puuttuu... En vihaa enkä suutu, kaikki on aina ollut hyvin päällepäin. Olen ollut selviytyjä, pärjännyt ilman apua, jatkanut elämääni kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Enää se EI onnistu. Nyt tiedän mitä on tapahtunut mutta tunneyhteys puuttuu edelleen enkä tiedä kuinka sen löydän... Ja ilman sitä en voi käsitellä asiaa niin että voisin jättää sen taakseni. Minulle avunpyytäminen on ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa ja edelleen on hyvin, hyvin vaikeaa. Kaikki "ongelmani" ovat vain minun ongelmia, oli ne isoja tai pieniä, enkä halua rasittaa ketään niillä.
 
15-vuotiaana pyysin apua niin poliisilta kuin lääkäriltä mutta koin etten sitä saanut, jäin yksin... Poliisit käytti minua sairaalassa jossa lääkäri tutki puhumatta mitään... Poliisit jätti minut pihalle noin vain ja käskivät vain tulla aamulla uudestaan... Ikinä en ole tuntenut oloani niin yksinäiseksi, tuntui että olen ainoa ihminen kilometrien säteellä. Ajattelin että minun puolella EI OLE KETÄÄN eikä minulla ole mitään, ON VAIN MINÄ yksin. Miten ihminen voikaan tuntea olonsa niin yksinäiseksi. Niinpä työnsin KAIKEN syrjään, päätin olla kuin en olisikaan, MITÄÄN EI TAPAHTUNUT. Jatkoin elämääni... Menin kouluun seuraavana päivänä kuin mitään ei olisikaan. Irrotin koko tapahtuman itsestäni ja työnsin sen syvälle komeroon lukiten oven monella lukolla. En mennyt enään poliisille enkä sairaalaan... Asia jäi siihen.
 
Nyt se kaikki palailee pikkuhiljaa, lukko kerrallaan komero aukeaa. Isoja paloja vielä puuttuu, ehkä kaikki palat ei koskaan löydykkään, ehkä on parempikin niin...
 
Niitä oli kolme, minä yksin kolmea vastaan... Ne edelleen kävelee minua vastaan toisinaan, jatkavat elämäänsä... Muistavatko edes enää mitä tekivät... Miettivätkö koskaan että miten minä selvisin, tajusivatko mitä saivat aikaan... Katuvatko ikinä... Ajattelevatko sitä pelkkänä pelleilynä... TAJUSIVATKO MITÄ SAIVAT AIKAAN...
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Menneisyyden isku

Tänään terapiassa kuulin että kuka on nykyään ns minun lääkäri (psykiatri). Edellinen jäi syksyllä mammalomalle. Ja kappas vaan, pikkaisen järkytyin uutisesta koska nykyinen lääkäri on sama mikä oli edellisellä paikkakunnalla vajaa 10 vuotta sitten. Sama josta vannoin että ikinä enää en mene hänen luokseen, että mielummin ajan kaupunkiin ja maksan omasta lompsasta. No tämä herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Kotona piti kaivaa vanhat  blogikirjoitukset  missä kirjoitin hänestä koska muistin vaan sen että en aikonut ikinä enää mennä hänen luo ja että hän sai minut kerran itkemään.  Luettuani ne, piti vielä kaivaa kaikki terveyskeskuspaperit esiin jotta näen mitä hän on kirjoittanut minusta. Samalla tuli sitten muutenkin käytyä taas niitä läpi. Ja olipas rankkaa… Löysin myös merkinnän jossa olen hakenut ehkäisypillereitä juuri täytettyäni 14 ja yritin googlen avulla tulkita kirjoitusta että olisko jotain merkkiä siitä olinko silloin neitsyt vai en. Laittaakohan l...
Lähetä kommentti
Lue lisää

TRE-TRE-TREFFIT PITKÄSTÄ AIKAA

Kävin TREFFEILLÄ piiiitkästä aikaa!! Näitä nettijuttuja. Mun reaktio ei ollut mikään "tässä on elämäni mies" vaan että hei, "tässä on tosi hyvän tuntuinen mies, tästä voi tulla jotain, tätä pitää katsoa pitemmälle". Välimatkaa on, mutta sitä on aina kun täällä hevonjeerassa asuu.  Mutta se mikä alkoi jo treffejä seuraavana yönä ahdistaan oli miehen viestit... Miksi ihmeessä pitää jotenkin "syöksyä" päälle heti!! On varmaan naisia jotka sellaisesta tykkää, mutta minä en kuulu niihin. Eli illalla hyvän yön toivotuksen jälkeen oli tullut viestejä muutama kun olin jo nukahtanut. Heräsin yöllä ja luin viestit ja sitten olikin loppuyön uni mennyt. Mies sanoi rakastuneensa ensisilmäyksellä ja kutsui rakkaaksikin jne.  Minä haluan edetä HITAASTI, myös tunnetasolla. Tulee jotenkin ahdistavan painostava olo kun toinen luettelee jo heti tuollaisia.  Toisaalta mulla on jopa SEKSUAALISUUS herännyt tämän pitkän kuivan jakson jälkeen. Siitä on aikaa, kun viimeksi ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Treffit, apuva

Mulla on ensi viikolla TREFFIT Huija ku jännittää!!! Lisänä erityisjännitys kun treffiseura on nainen. Tämä on se lähellä asuva joka tulee tähän samaan kuntaan lomansa ajaksi siskolleen. Sekin vielä että tämä tietää kuka minä olen, minkä näköinen jne. Heti kuulemma kyseli siskonsa mieheltä että tunnistaako minua (kuvaukseni perusteella) ja siskonmies oli sanonut ettei oo montaa vaihtoehtoa mimmille jolla on paljon tatuointeja... Minäkin tiedän tämän siskonmiehen, törmään siihen aina toisinaan asioilla käydessäni hänen liikkeessäänsä. Minä en tiedä hänestä paljon mitään, no nimen ja puhnumeron ja mitä on viesteissä vaihdeltu mutta ulkonäöstä en tiedä paljoakaan. Tiedän että nainen on fyysisesti tosi aktiivinen, on aikanaan kuulemma voittanut lapin karsinnat aikoinaan telkkarissa pyörivään gladiaattorikisaan mutta ei koskaan lähtenyt sinne kilpaan telkkariin. Joten todella SOKKOtreffit!!! Me ollaan naisen kanssa aika tavalla erilaisia, minä kun olen enemmän henkinen kuin fyysinen tyypp...
Lähetä kommentti
Lue lisää