Huomenna taas terapia... Mikä ihme siinä on että minulle on niin vaikea puhua siellä? Menen aina sinne mielessä monta asiaa joista haluan puhua mutta kun tulee puhumisen aika, saan vaivoin jotain suustani ulos... Sanat on kyllä mielessä mutta on älytön työ saada ne ulos ja sitten kun/jos saan niin puolet jää pois siitä mitä aioin sanoa. Ja saatan jotain asiaa vatvoa päiviä ensin mielessäni, harjoitella koska haluan puhua siitä terapeuttini kanssa mutta en vain sitten pystykkään puhumaan ja tunnin jälkeen niin harmittaa kun asiasta ei puhuttukkaan ja se jää edelleen kaihertamaan mieltä. Saatan istua pitkiä aikoja hiljaa yrittäen muodostaa sanoja ja lauseita siinä kuitenkaan onnistumatta. Joskus tuntuu kuin olisin juuri puhumaan oppinut pikkulapsi joka ei tiedän vielä kaikkia sanoja.
Toinen on se että minulla on mielessä asioita joita haluan hänen kanssaan käsitellä mutta siellä pää tyhjenee, unohdan asiat... Nykyään jo kuitenkin kykenen siihen, että jos terapeutti ottaa puheeksi jonkin asian, jota en kestä käsitellä, pystyn sanomaan että en halua puhua siitä. Aikaisemminhan terapeuttini yritti "lukea" minua että koska aihe oli liian vaikea puhuttavaksi. Minunhan on ollut (ja on edelleen) hyvin vaikea ilmaista mielipiteitäni ja sitä mitä minä haluan. Mutta nykyään kykenen siis jo sanomaan jos jokin on liian iso asia puhuttavaksi sillä hetkellä ja kovasti yritän harjoitella vaikeistakin asioista puhumista. Joten huomenna taas yritetään. Sitten terapeutti onkin lomalla ja taukoa tulee kaksi viikkoa mikä tuntuu nyt NIIIIN pitkältä ajalta.
Kommentit
Lähetä kommentti