Jotenkin kummasti tuntuu että joka puolella puhutaan nyt raiskauksesta vai nytkö olen vasta alkanut kiinnittämään huomiota siihen, ennen ohittanut kaiken hyvin nopeasti pysähtymättä. No keskiviikkona tulee Punainen lanka ja aiheena: Miksi mies raiskaa -kurkistus seksuaalirikollisen sielunelämään.
Ja minulla oli eka kerta kun pystyin tuon sanan kirjoittamaan näin julkisesti muiden luettavaksi!!! Kerran terapiassa kirjoitin sanan mutta silmät kiinni. Kolmesti olen sen pystynyt sanomaan ääneen sen illan jälkeen (josta siis on jo 20 vuotta ja olin 15-v.), vieläkään en ole edes terapiassa pystynyt koko tarinaa (siltä osin kun muistan) kertomaan ja yhden kerran pystynyt tuon sanan sanomaan terapeutilleni.
Mikähän siinä on niin vaikea sanoa... Se juuttuu kurkkuun ja terapiassakin puhun vain SIITÄ tapahtumasta isolla S:llä tai Siitä Illasta tai käytän muita kiertoilmaisuja jos haluan jotenkin aihetta sivuta. Mutta itse asiaa ei ole vielä pystytty mitenkään juuri työstämään terapiassa... Toivon että sekin päivä joskus koittaa jolloin Se ei enää ole Se vaan "vain" asia joka on tapahtunut jossain menneessä ja PISTE.
Kerran olen "harjoitellut" sanan kirjoittamista, täytin yhden A3-paperin sillä sanalla. Miksi ihmeessä yhden sanan voima voi olla niin suuri??? Menettääköhän se voimaansa kun nyt julkisesti Sen kirjoitin...
Ne kolme kulkee vapaana ja edelleen asutaan samassa kunnassa ja taitaa jo kaikilla olla oma perhe... Toisinaan törmään niihin, pienessä kunnassa kun asutaan... Mutta minä olen pystynyt ne kohtaamaan noin vain ilman mitään tunteita, mikä tuntuu itsestänikin ihan käsittämättömältä, olenko jotenkin sairas... Ei se ainakaan normaalilta tunnu...
No ihan sama mutta pitääpä muistaa katsoa tuo Punainen lanka joskos jotain vastauksia saisi...
Kommentit
Lähetä kommentti