Yksi asia minkä nyt jälkikäteen tajuan että silloin ainakin käytin dissosiaatiota kestämiseen, oli kun olin koulukiusattu. Minua kiusattiin/hyljeksittiin kolmannelta yläasteelle menoon asti. Kiusaamista tapahtui niin luokassa kuin välitunnilla. Luokanopettaja kun salli tietyn kiusaamisen tunneillaan, kuten hyljeksinnän, kynillä tökkimisen, naureskelun, ivaamisen jne. Niinpä pakenin omaan päähäni, omaan maailmaan ja näin saatoin kestää tilanteet ihan tyynesti. Annoin toisten töniä, tökkiä reagoimatta siihen mitenkään.
Toinen missä selkeästi nyt tajuan olleen tuon häiriön niin seksi... Olinhan 18 vuotta parisuhteessa joten seksiltä ei voinut välttyä. Mutta kykenin siihen kun pakenin omaan maailmaan taas ja yksi rooleistani sillä aikaa hoiti homman kotiin ilman että toinen sitä huomasi. Joskus kun se tilanne tulikin "läpi" päähän eikä täydellinen pakeneminen onnistunut, itkin salaa mutta kuitenkin niin että vaikka osa minusta itki oikeita kyyneleitä, edelleen yksi rooli hoiti homman niin että toinen ei huomannut. Siksipä monesti mietinkin että kykenenköhän koskaa oikeasti nauttimaan seksistä vai jääkö sen "ilot" minulta kokematta.
Kommentit
Lähetä kommentti