Lisää tuosta "aivopesusta"… Koska edelleen osa niistä vaikuttaa nykypäiväänikin… Joku voi ajatella luettuaan että onpas tyhmä ihminen kun alistuu tuollaiseen mutta en pidä itseäni silti tyhmänä vaan ihan normaaliälyisenä mutta olinhan vain 16-v. kun aloin seurustelemaan ex-miehen kanssa ja hyvin nopeasti hän "eristi" minut. Hän sai uskomaan että ystäväni ovat pahaksi minulle… Hän myös vuosien varrella eristi minut sukulaisistani vaikka ne asuivatkin lähellä. Hän sai minut aika-ajoin uskomaan että vanhempanikaan eivät välittäneet minusta yhtä paljon kuin siskostani. Hän sanoi että jos läheiseni tietäisivät KAIKEN minusta niin he eivät pitäisi minusta ja olisivat samaan mieltä hänen kanssaan siitä millainen olen. Hän pani minut valitsemaan joko hänet tai oma sukulaiseni. Hän oli siis ainoa (omien puheiden mukaan) joka minua rakasti ja tulisi olemaankin ainoa.
Vaikka siis edelleen tapasin omia sukulaisiani tiheäänkin niin asioistamme en puhunut koskaan. Siksipä aivopesu myös onnistui 18 vuotta kun minulla ei ollut ketään kenen kanssa olisin ajatuksistani puhunut ja saanut toisenlaisia näkemyksiä. Lisäksi olin niin sokeutunut kaikelle, että en huomannut mitään omituista suhteessamme, en nähnyt metsää puilta. Olihan minulla myös jo suhteen alkaessa jo älyttömän huono itsetunto ja minäkuva, joten toisella oli hyvin helppo toimia muokatessaan minua miten tahtoi.
No esimerkkejä tuosta aivopesusta. Radion kuuntelu! Jos minä kuuntelin YleX-kanavaa niin olin miehen mielestä "huono", hyvin halveksien hän sanoi että yritän leikkiä Madonnaa. YleX ei ole mikään äitien kanava ja yritän sitä kuuntelemalla olla "nuori" jälleen (ja kun hän aikanaan pelasti minut tuhon partaalta). Ne kommentit oli hyvin ivallisia ja halveksivia joten päädyin kuuntelemaan YleX salaa… Olin monta tuntia työn vuoksi autossa ja näin kuuntelin paljon radiota. Mutta aina kun menin kotiin, muistin vaihtaa paikallisradiokanavan jotta jos mies ajaa seuraavan kerran luulee minun kuunnelleen sitä. Vieläkin YleX kuuntelu saa minut jotenkin häpeämään, tuntemaan oloni halvaksi/huonoksi vaikka erosta on jo 1½ vuotta. Edelleen toisinaan salaan ihmisiltä kuuntelevani sitä kanavaa, vaihdan kohdatessa jonkun äkkiä toisen kanavan. Yritän päästä siitä eroon…
Toinen esim. vaatteet. Miehen mielestä tietyt vaatteet ei sovi äiti-ihmiselle ja alussa varsinkin hän valitsi vaatteet jotka ostin. Mutta ehkä 6-8 viimeistä vuotta minä jo ostin mieleisiäni mutta jos joku vaate herätti paljoa halveksuntaa toisessa, jätin pitämättä sitä vaatetta. Esim. ihastuin kerran yhteen takkiin, se oli aivan ihana. Ostaa pätkäytin sen. Muutaman kerran pidin sitä päälläni mutta kun mies sanoi että näytän siinä venäläiseltä huoralta ja kertoi kuinka tarkkaili minua kulkiessani, että jotkut naiset oli katsoneet perään ja naureskelleet jne. En pystynyt pitämään enää sitä takkia. Eron jälkeen yritin vielä muutaman kerran mutta miehen sanat soi korvissa joten luovutin ja myin sen pois.
Mutta enhän varmaan kaikesta huolimatta olisi ollut 18 vuotta hänen kanssaan jollei hyviäkin aikoja olisi ollut. Hän kun kulki ääripäästä toiseen. Toisena päivänä olin MAAILMAN PARAS ÄITI/VAIMO/NAINEN ja sain sen mukaista kohtelua ja toisena päivänä olinkin sitten huora, äidiksi kelpaamaton (jonka lapsetkin hylkää jos ne tietäisi minun todellisen luonteen) ja minä en ollut mitään ilman häntä enkä tulisi koskaan olemaankaan. Noin puolessa välissä suhdettamme (siis n. 9 vuoden jälkeen) tuo suhde alkoi vain kääntyä niin että huonoja hetkiä oli enemmän kuin hyviä ja lopussa hyviä oli jo harvaksalteen.
Ja minä uskoin, uskoin todella miehen sanoja että minusta ei ole ilman häntä mihinkään ja lapsetkaan ei haluaisi olla minun kanssa ja että olen arvoton ja huono jota kukaan muu ei koskaan rakasta. Eka kerran kun yritin erota 05 niin sillon olin valmis lähtemään yksin (ilman lapsia, ilman mitään) ajatellen että niin kuuluu olla ja että minä olen syypää kaikkeen pahaan, olen viallinen jne.
Mutta onneksi ero ei vielä silloin tullut ja menimme kumpikin terapiaan (omilleen) jossa minäkin aloin pikkuhiljaa tajuamaan että kaikki vika ei olekaan minussa ja kuinka vääristynyt suhteemme olikaan. Edelleen läheiseni eivät tienneet mitään, vasta sinä päivänä kun mies muutti alkoivat läheiseni saada tietää siitä kaikesta mikä liitossamme oli ollut pielessä.
Mutta siis edelleen osa noista "aivopesuista" vaikuttaa minun ajattelutapaan… Ehkä joskus olen niistäkin kokonaan vapaa...
Kommentit
Lähetä kommentti