Kerrotaan välissä hyviäkin asioita… Enää minun sydän ei hypähdä pelosta joka kerta kun näen ex-miehen, eron jälkeen vuoden päivät säikähdin aina sen käyntejä ja puheluita kun en koskaan tiennyt millä tuulella se on. Ennen jo samassa huoneessa olo sai minun sydämen lyömään kiivaasti ja kädet tärisemään ja äänen vapisemaan. Nykyään ei enää. Nykyään kykenen jopa sen huonot tuulet ottamaan vastaan ilman näkyviä pelon merkkejä ja yleensä pelkäämättä. Myös sen haukut ja moitteet kykenen nykyään jo käsittelemään niin että viimeistään seuraavana päivänä olen päässyt yli niistä. Mutta silti edelleen odotan ja toivon että joku päivä ex-mies sanoisi tosissaan minun olevan riittävä ja hyvä vaikka toisaalta jo tiedän että sitä päivää ei tule mutta siltikin joskus salaa toivon.
Enää myöskään minua ei hetkauta miehen ikävöinti/rakastamis puheet. Aikaisemmin ne sai sekalaisia tunteita aikaan, ahdistusta mutta samalla toivoa.
Nykyään ainoastaan miehen epäilykset minun äitiydestäni saavat vielä toisinaan minut sekaisin hetkeksi ja epäilemään itseäni. Tässä vuodenvaihteessahan mies oli jo sitä mieltä että minä olen vaarallinen lastemme mielenterveydelle ja teen heistä ”hullut” ja että kasvatus on ihan retuperällä minun takiani.
Nykyään voin harrastaa kaikenlaista mikä oli ennen ”kiellettyä” kuten kirjoittamista, piirtämistä, askartelua… Nekin kun olivat vain lasten touhuja… Ja olla tietokoneella, voi vitsi, siitä tapeltiin niin monesti…Mies oli mustasukkainen tietokoneelle ja yleensä kävinkin sitten varkain koneella kun mies oli poissa. Tuo mustasukkaisuus näkyi siinäkin että eroiltana mies oli hajoittanut kannettavani moneen palaseen…
Voin meikata, laittaa hiuksia, tuijottaa peiliin… Noin kuukausi erosta minä ykskaks tajusin tuonkin että nyt voin katsoa itseäni peilistä koska haluan ja kuinka paljon vain… Yhden päivä uhrasinkin siihen että kävin koko vaatevarastoni läpi ja kokeilin niitä peilin edessä kun aikaisemmin en voinut kuin varkain kurkata peiliin… Muuten sain kuulla kuinka turhamainen, pinnallinen, itsekeskeinen olin…
Voin kuunnella sitä musiikkia jota haluan ja katsoa sitä ohjelmaa telkkarista jota haluan, lukea mitä haluan…
PÄÄTÄN SIIS IHAN ITSE SIITÄ MITÄ TEEN JA MILLOIN, joten siinäpä syytä iloonJ
Kommentit
Lähetä kommentti