Traumat, menneisyys... Elänkö liikaa menneessä hukaten tämän hetken... Miten määritellään trauma, nykyäänhän kun hyvin helposti käytetään sanaa trauma...
Terapeuttini määritelmä on: tärkeää on, että saat itse käsityksen siitä, mitä sinulle on tapahtunut ja mitä itse ajattelet ja tunnet sekä miten tilanteet tulkitset. Tuo tulkinta on tärkein. meillehän kaikille tapahtuu erilaisia asioita elämässä ja ne ovat asioita asioiden joukossa. Se, tuleeko niistä kärsimyksiä ja traumoja riippuu paljolti siitä, miten ne tulkitaan omassa sisäisessä maailmassa. "
Monet sanoo että menneeseen ja traumoihin voi jäädä "jumiin" että elää vain niitä ja niiden kautta. Yhdetkin välähdykset liittyy aikaan jolloin olin 11-vuotias ja siitä tilanteesta on vain lyhyitä välähdyksiä. Kriittiset kohdat ovat mustaa ja toisaalta on älytön halu saada selville että kuinka pitkälle tilanne meni/ei mennyt mutta toisaalta pelottaa äärettömästi että jos menikin pitkälle, miten kestän sen. Ja haluaisin niin ymmärtää sen ikäistä itseäni... Haluaisin tietää syyn miksi 11-vuotias nousee vieraan (kaiken todennäköisyyden mukaan oltava vieras mutta varma en ole) miehen autoon noin vain. Onhan siitä aikaa jo reilusti yli 20 v. eli aikaa jolloin ei puhuttu kaikenlaisesta pahasta niin paljon kuin nyt eikä varoitettu lapsia vieraista niin kuin nykyään mutta kun en millään siltikään voi ymmärtää miksi??????
Eli mistähän tietää että on jumissa menneisyydessään... Kun toisaalta jotta traumat lakkaisivat olemasta traumoja ja vaikuttamasta taustalla elämään ne pitää käsitellä niin että niistä tulee tietoisia tapahtumia omassa elämässään ja ymmärtää niiden vaikutus omaan itseensä.... MInä olen selkästi ohittanut kaikki traumani aikanaan, työntänyt ne syrjään... Ja nyt onkin sitten melkein mahdoton homma käydä kaikki ne läpi nykypäivänä ja mistä edes kaivan niihin tunneyhteyden enään esille, voiko olla että olen piilottanut ne niin hyvin että en ikinä saa kosketusta niihin...
Kommentit
Lähetä kommentti