Aina välissä minulle tulee voimakas halu pysähtyä… Mennä OFF-tilaan… Paeta omaan maailmaan kokonaan, lakata puhumasta, reagoimasta, kuulemasta, näkemästä. Olla vain… Omassa päässä täysin turvassa/suojassa koko maailmalta. Olla aloillaan ja kuvitella vain maailma ympärilleen…
Juuri ennen eroani piirsin kuvan, jossa oli alaston nainen kuplan sisällä istuen sikiöasennossa, kupla oli täynnä savua ja leijaili ilmoissa. Naisen kasvot oli painettu polviin kiinni. Kupla ja sen sisältö oli mustavalkoinen mutta maailma kuplan alapuolella värikäs. Sen olotilan toisinaan haluaisin. Leijailla kuplan suojassa kaukana ylhäällä seuraten hiljaisesti maailman menoa alapuolella puuttumatta siihen mitenkään…
Terapeuttini mielestä yksi minun perustunteeni on TURVATTOMUUS, koen maailman pahana paikkana ja olen kehittänyt itseäni suojaavan tavan kanssakäymiseen jopa läheistenkin kanssa. Olen piiloutunut maskin taakse, jotta en tulisi loukatuksi. Ja se on tehnyt minusta tunnetasolla etäisen vaikka olen fyysisesti läsnä. Olen suojautunut ja piiloutunut niin hyvin että en enää tunnista omia todellisia tarpeitani ja tunteitani ja en luota itsestäni tulevaan informatioon. Olen lopettanut omien tunteiden ja tarpeiden ilmaisemisen, en ilmaise pelkoa, huomiontarvetta, vihaa. Tämä arvio tuli elokuussa 07 ja vielä edelleen pitää suurimman osan ajasta paikkansa ja se varmaan tuo tullessaan tuon halun "piiloutua" maailmalta... Mutta en voi, pakko sinnitellä maailman menoss mukana, toivoen että joku päivä haluan oikeasti olla osa maailmaa ja uskallan olla sitä sekä olla oma ehjä kokonainen itseni...
Kommentit
Lähetä kommentti