Jotenkin tyhjä olo ollut nyt pari päivää, liekö hyvä vai huono... Niin tyhjä että olen yrittänyt täyttää sitä jollain siinä kuitenkaan onnistumatta.
Mutta jotain minussa tapahtuu, jotain kummallista... Ällötys kaikkeen "seksuaalisuuteen" leviää.. Viikko sitten ihan viaton tilanne sai minut voimaan pahoin. Lähes 80 vuotias sukulaismies oli langennut ja loukannut lonkkansa. Minä sitten katsoin että näkyykö päälle päin mitään ja tämä mies riisui housut alas. Paidan helma suojasi kyllä kriittisiä paikkoja mutta kun lähdin tämän miehen luota niin iski pahoinvointi ja koko tilanteen ajatteleminenkin inhotti. En tiedä kait se noista menneiden tapahtumista johtuen nyt kaikki toiseen sukupuoleen viittaava saa jo voimaan pahoin... Ennenhän en voinut mitään olotilaani näyttää toisen valvovan silmän alla vaan kaikki piti kätkeä jos nyt jotain tunsikaan.
Seksi oli avioliitossamme SUURESSA osassa. Sitä kun oli PAKKO olla säännöllisesti halusin minä tai en ja jos en halunnut, olin käynyt vieraissa tai päässäni oli vikaa ja olisi pitänyt mennä lääkäriin... Mies sanoi suoraan että hän haluaa joka toinen päivä ja sillä hyvä. Nyt jälkeenpäin olenkin taivastellut sitä kuinka ihminen "sokeutuu" ja pitää omituisiakin asioita ihan NORMAALINA. Ja vuosien aivopesu tuo tulosta, uskoin että minussa on jotain pahasti vialla... Terapiaan kun menin 05 (kun vielä yritettiin pelastaa liittoa), kuuntelin miestä ja muita hänen tuttujaan siitä että mikä minussa voisi olla vialla kun haluankin erota ja kiikutin näitä "teorioita" sitten terapia:istuntoihin :-) Milloin oli ikäkriisi, milloin hain menetettyä nuoruutta jne.
Hiukan ennen eroamme minäkin jo uskoin miestä että minulla "viiraa" päässä ja hain jo psykiatrisen sairaalan tietoja että lähden sairaalaan hakemaan apua mutta silloin oli onneksi viikonloppua ja psykiatriseen pääsi vain lääkärin lähetteellä...
Niin että ei kai se ole ihme jos nyt sitten kaikki ne tunteet hyökkää päälle joita ei voinut liitossa ollessa näyttää vaikka olisi halunnut ja minä kun en ole koskaa pitänyt oikein seksualisuudestani...
Kommentit
Lähetä kommentti