Niin, minulla on omat rajani hukassa... En tiedä missä menee henkilökohtaiset rajani, en vielä tiedosta sitä mitä toinen saa minulle tehdä ja mitä ei saa... En tiedä mikä on minulle hyväksi ja mikä pahaksi. Ja tämä "rajattomuus" tuo minulle edelleen vaikeuksia elämääni ja ahdistusta. Yksi hyvä esimerkki on kun töissä koin yli vuoden seksuaalista häirintää ennen kuin osasin puuttua siihen viime vuoden lopulla. Viimein ahdistus kohosi niin korkeaksi että oli pakko tehdä jotain mutta vielä siinäkin vaiheessa koin häpeää... Häpesin olla häirinnän kohteena, että minussa on jotain vikaa kun minua kohdellaan niin ja lisäksi koin syyllisyyttä että olin "antanut luvan" kun en kyennyt siihen puuttumaan aikaisemmin. Tämä häirintä oli itsensäpaljastelua... Viimein sanoin toisen ihmisen aikana tälle ihmiselle että pitää vehkeensä piilossa että minun takia ei tarvitse niitä esitellä ja samalla ilmoitin esimiehelleni. Häirintä loppui siihen!!!
Mutta näin minun rajat ovat kadonneet matkan varrelle... Ja nyt niiden löytäminen on tosi vaikeaa, annan ylitseni kävellä ihan huomaamatta... Toisaalta tiedän nyt että ne on hukassa jolloin voin yrittää olla varovaisempi eri tilanteissa. Mutta samalla hälytyskelloni vaaroista ovat myös "vaienneet", en tunnista vaaranpaikkoja, joudun tilanteisiin joihin en oikeasti haluakaan ja en aina osaa sitten poistua edes huomattuani näistä tilanteista... Joten elämisen opettelun matka on pitkä ja hoiperteleva mutta kuten moni sanoo, olen vielä NUORI ja elämä edessä, uskoo sitten ken tahtoo :-)
Kommentit
Lähetä kommentti