Syyllinen

Palaan vielä siihen vanhaan juttuun, tässä aikaisemmassa postauksessani ”Äärimmäisiä tekoja…” sain kommentin jossa sanottiin että joskus tulee aika jolloin pystyn itse puolustamaan itseäni… Se toi mieleen sen kun terapeuttini kanssa yritettiin asiaa alkaa käsittelemään 1 ½ vuotta sitten… Silloin terapeuttini ehdotti mielikuvaharjoitusta…

Että menen mielikuvissani omaan turvapaikkaani (joka oli luotu jo paljon aikaisemmin ja harjoiteltu sen luomista useasti) ja vien sinne mukanani jonkun turvallisen/luotettavan ihmisen. Ja voin sitten viedä sinne NE kolme ja muitakin ihmisiä asian tiimoilta jos siltä tuntuu. Ja sitten voin siellä istuttaa ne aloilleen ja sanoa jokaiselle mitä haluan ja minkä koen tarpeelliseksi, voin sanoa ihan mitä haluan ja ne joutuu kuuntelemaan aloillaan kaiken sanottavani…

Sanoin terapeutilleni kauhuissani että EI, EN HALUA… Terapeuttini yritti sitten rauhoitella että se on ihan turvallista että minä hallitsen sen tilanteen täysin ja ne joutuu tekemään siellä mitä minä haluan ja minä määrään kaikesta mitä tapahtuu…

Mutta en minä voinut… Mietin sitten jälkeenpäin että miksi en… No yksi syy oli se että en keksinyt ketään turvallista, luotettavaa ihmistä jonka olisin voinut ottaa mukaan. Toiseksi en kestänyt ajatusta kohdata niitä edes mielikuvissani, en halunnut niitä pääni sisään ja pelkäsin että koska minä määrään tahdin niin voisin panna NIIDEN suuhun ne sanat, jotka minun päässä soi. Että ne nousisi minua vastaan ja sanoisivat suoraan minulle mitä ajattelivat minusta (SYYLLINEN, SYYLLINEN, SYYLLINEN)… Ja kolmanneksi pelkäsin, pelkäsin valtavasti ja häpesin, HÄPESIN niin paljon että en olisi tiennyt mitä NIILLE sanoisin. Ei minulla ollut mitään sanoja, ei mitään sanottavaa, mitä minä olisin voinut niille sanoa. Ei minulla ole vieläkään sanoja, en tietäisi vieläkään mitä sanoisin.

Niinpä se harjoitus jäi tekemättä ja se asiakin on jäänyt siihen… Joskus ohimennen sivutaan. Minä vain sekoan jos siitä aletaan puhumaan, en kestä kuulla sitä sanaa ääneen.

Siitä on 20 ½ vuotta!!!! Niin paljon aikaa ja silti en pääse siitä yli, en pääse sitä edes käsittelemään… Olin niin nuori, en kokematon mutta nuori