Edelliseen postaukseen vielä lisäystä… Eli saattaa käydä niin että minulla ei koskaan noi tunnemuistot ”palaudu” tai muistot ylipäätään… Koska minulla on niin vahvat noi ”roolit” ja tietty tunnemuisto tai tapahtumamuisto on sidottuna vahvasti tiettyyn rooliin ja siksi MINÄ ITSE en niitä muista. Ja jotkut noista rooleista ovat passiivisia (tai ainakin luulen niin) ja tiedän vain että ne ovat olemassa ja niillä on olemassa se kaivattu yhteys tapahtuneisiin.
Tämä pitäisi kyetä hyväksymään ja ajatella että muutan omaa käsitystä itsestäni sen vuoksi järkeistämällä, puhumalla itseni ympäri ajattelemaan toisin ja että jos joskus koen tarpeelliseksi niin varmasti silloin muistoni palaavat.
Koska kuitenkin passiivisetkin roolit voivat muuttua… Tässä joku aika sitten pieni mykkä ”pikkupiikuni” (ehkä 3-4 vuotias) joka oli liikkumaton, sykkyrällä oleva pieni tyttö, jolla ei ollut ääntä vaan vain sanaton hätä, kauhu ja lamaannus niin se muuttui… Asento oli edelleen sama mutta silloin se alkoi itkemään, kylläkin äänetöntä itkua, niin että vain valtoimena valuvista kyynelistä näki että se itki. MINÄ halusi mennä ja ottaa syliin ja lohduttaa, poistaa se hätä ja kyyneleet mutta en ole vielä löytänyt tietä pikkupiikun luo, se kun ”asustelee” hyvin kaukana ehkä tasolla 10-11 (tasoja tiedostan tällä hetkellä olevan 12-14) ja minä itse olen tasolla 5-7.
Kommentit
Lähetä kommentti