Puhelu

Kyllä ihminen on voi olla KATKERA, voi hertsileijaa… Soitin exälle että kun on tapaamispäivä ja lapset on kylässä että hakeeko ne sieltä (harmi, harmi ettei nauhuria vielä ollut) ja tuli sitten ihmejuttuja… Oli pettynyt minuun, koska MINÄ EN OLLUT PYYTÄNYT HÄNTÄ mukaan poikamme lakitusjuhlaan vaan olin ottanut omia sukulaisiani mukaan (äitini ja siskoni poikien lisäksi). Sanoin että ei ollut minun asia pyytää vaan sankarin itse. No siihen exä että olisi tuntunut niin omituiselta jos isä ja äiti menisi sinne erikseen… Ja sanoi että oli antanut pojan valita, kutsua joko hänet tai minun sukuni ja poika oli tehnyt valintansa. Ja näin meni häneltä rahahanat kiinni pojalle…

Ja samalla moitti poikaa siitä kun poika oli alkanut seurustelemaan uudelleen saman tytön kanssa jonka kanssa oli vuoden ja sitten niille tuli tytön toimesta ero, jota kesti n. kaksi kuukautta. Sanoi että pojalle pitää puhua järkeä ettei saa ottaa takaisin jos toinen jo lähtee, ei saa pilata elämäänsä samalla tavalla kuin hän (kun aikanaan olin teini ja seurustelimme ja pariin otteeseen erosimme minun toimesta palataksemme uudelleen yhteen), että pitää elää nuoruus oikein. Sanoin vain että poika on aikuinen ja tekee itse omat valintansa ja virheensä, ettei sen ikäisen päätä käännetä ja kokeilkoot itse jos kokee tarpeelliseksi kääntää…

Ja perään soitti sitten että ei ala odottamaan poikia että tulkoot toiste yöksi. On se niin sääli tuollainen katkeruus, joka myrkyttää kaikki, niin hänet itse kuin lapsetkin.