Uusia kuvioita töissä, työminän urakehitys

Minun työminä on jotenkin niin totaali erilainen että ihmetyttää. Tai no silleen että kuori on tehokas ja toimiva mutta sisällä saattaa olla erittäin ahdistunut ja pelkäävä osa yhtäaikaa. Usein kyllä ihmetyttää että millaisena muut töissä minut näkevät?? Se on niin ristiriidassa sen kanssa mitä sisällä tapahtuu...

Esim nyt minua on esimies kysynyt että alkaisinko työpaikkakouluttajaksi ja että kentältä oli tullut esitys että minä voisin olla sopiva siihen hommaan. Ja kun oikeastaan miettii että olen ollut tässä työyhteisössä vasta vajaa 2 vuotta josta ensimmäisen puoli vuotta sellaisessa hommassa jossa en oikeastaan muita edes tavannut. Itse en vielä(kään) edes tunne kaikkia nimeltä, minulla kun on vielä todella huono nimimuisti. Mutta on jotenkin niin omituista että muut näkee minussa ihan eri tyypin kuin mitä itse tunnen olevani... 

Lupauduin hommaan vaikka pelkäänkin esiintymistä, sanoin kyllä esimiehelle että en ole mikään esiintyjätyyppi. Osa minusta on ihan innoissaan uudesta hommasta, jo senkin vuoksi että minusta on vain ihanaa opiskella kaikkea uutta, osa minusta pitää siitä että saa töissä haasteita, pidän myös ihmisten kanssa työskentelystä eli siitä jos "opetan" jotain kasvokkain vaikkakaan luennoitsija en ole. Pidän myös "opetusmateriaalin" tekemisestä, diaesitysten rakentaminen on kivaa, ja oikeastaan kaikki tietokoneen kanssa puuhailu. 

Toisaalta työyhteisössä on muutama tyyppi jotka saavat oloni hankalaksi heidän seurassaan, ja silloin jopa kuoreni voi pettää mm punastumalla. Yhteistä näille tyypeille on se että ne on miehiä ja tulevat jotenkin "iholle", eivät teoissaan vaan puheissaan. Se on sellaista "kiusoittelua", ei edes mitään kaksimielisyyksiä vaan ylipäätään sellaista jossa joudun "huomion" kohteeksi. Mutta en tiedä miksi just nämä tyypit taas tuovat hankalan olon koska kaikki "kiusoittelijat" eivät tuo. Mutta tämä tuo oman jännitteen ajatukseen kouluttajasta, onneksi kaksi pahinta jotka ovat aiheuttaneet isoimmat ahdistukset, ovat jo poistuneet työyhteisöstä. 

Meidän nykyiseen työyhteisöön kuuluu n 150 vakituista työntekijää ja liuta määräaikaisia. En tiedä vielä olenko kaikkien kouluttaja vai osan mutta jobi alkaa niin pian kuin mahdollista. Palkassa se ei tunnu kuin pienesti mutta lisänä kuitenkin. 

Ja uskon että jos tämä alkaa liikaa stressaamaan minua niin voin sanoa sen esimiehelleni koska hän tietää että kuljen traumaterapiassa joten tuskin tarvitsee silloin kauheasti selitellä että miksi en kykenekkään...