Mun leukaongelma pahenee. Kävin työterveyslääkärillä koska halusin jo toisen mielipiteen kun en enää usko että kyse on lihasjumista kuten speliasti sanoi. No työterveyslääkäri ei ottanut kantaa eikä kuvannut, laittoi vain uuden lähetteen spesialistille. Sanoi kyllä että jos hän kuvattais leuan niin pitäisi kuitenkin saada tulkinta-apua muualta ja jatkohoitokin pitäisi sitten kuitenkin tulla speliastiltä. Minulla on tarkistuskäynti sille lääkärille kk päässä mutta työterveys siis yritti kiirehtiä aikaa.
Syöminen on jo muuttunut vaikeammaksi. Ja koska kipu täysin keskittyy leukanivelen kohdalle korvan eteen niin itse koen että ei voi olla lihasjumista kyse. Ja leuat liikkuu ihan ok, ja vähemmällä kivulla mutta pureminen ja muu sellainen sattuu tosi paljon. Aikaisemmin pari vuotta sitten kun kyse oli lihasjumista, ei suun aukaiseminenkaan ollut helppoa.
Lisäksi kun laitan alaleuan eteenpäin niin että purentavirheeni korjaantuu, kipeän leukanivelen kohdalle tulee patti ja tämä alaleuan liikuttaminen eteenpäin sattuu tosi paljon.
Nyt olen myös tajunnut sen miksi lääkärissä helposti alan itkemään. Kyse on siitä että koen ettei minua kuunnella/uskota. Viimeksi speliastin luona koin itse vahvasti jo silloin että kyse ei ole lihasjumista vaan jotain muuta on vialla mutta kun lääkäri ei ollut ollenkaan samaa mieltä, ei sitten yhtään niin siksi aloin itkemään.
Nyt pitäisi sitten saada seuraavalle kerralla jostain "voimaa" niin että kykenen pitämään puoleni, koska hyvin helposti myös alan epäilemään itseäni kun toinen vähänkään kyseenalaistaa kantani. Varsinkin jos kyse ei ole sellaisesta että voi näyttää "mustaavalkoisella" olevansa oikeassa. Ja kun kyse on ihmisestä jonka pitäisi tietää ja tuntea kyseessä oleva asia paljon paremmin kuin itse niin todellakin hyvin helposti alan uskomaan että olen itse väärässä.
Itsellä on vahvasti se tunne leuassa että jokin on poissa paikoiltaan, tai jotain vastaavaa. Leukanivel ei ole kunnossa, siitä olen varma. Silti tapani mukaan aika ajoin tulee ajatus että ehkä sittenkin olen väärässä, ehkä tämä ei olekaan niin kipeä ja minun pitää varmistaa että pureminen edelleen sattuu ja leuan liikuttaminen eteenpäin tuo edelleen sen patin ja käy kipeää. (Tämä sama on muiden vaivojen kohdalla, pitää tehdä satoja varmistuksia että on "oikeasti" edelleen kipeä ennenkuin menee lääkäriin ja kun viimein varaa sen ajan lääkäriin tulee heti tunne/olotila ettei enää olekkaan niin kipeä)
Lääkärin määrämää venyttelyä tein ehkä n kuukauden noin 4-5 kertaa viikossa mutta sitten luovutin kun se ei helpottunut vaan päinvastoin tilanne paheni. Psykofyysisen terapian terapeutille mainitsin leukaongelmista (hän kun kysyi kehon jumeista) ja sanoin että itse en enää usko että kyse on vain jumista niin hän oli sitä mieltä että jos erikoislääkäri tutki niin tuskin muusta on kyse. Toisaalta tiedostan että en ole asiantuntija ja voin kyllä olla itse väärässäkin, ehkä tämä on vain erityisen kova lihasjumi. Ehkä pitäisi kokeilla voice massagea että helpottaisiko se tilannetta, no rahaa ei kyllä ole tähän hoitoon. 80 % minusta on varma että kyse ei ole lihasjumista mutta....
Sitä en tiedä voiko tälle ongelmalle tehdä mitään vaikka syy löytyisikin. Mitä itse olen googlettanut niin aika vähän leukaongelmille voi tehdä.
Nyt minua ahdistaa ja pelottaa se spesialistikäynti! Olin niin kuvitellut että työtervevys löytää jonkin vian jolloin voin mennä sen "paperin" kanssa ja näyttää että leuassa on oikeasti jotain vikaa. Nyt sitä ei ole ja joudun vain tsemppaamaan itseäni että pystyn pitämään puoleni edes sen verran että leuka kuvataan...
Voi kun voisi palkata itselleen jonkun "puolustajan" joka pitäisi minun puolta lääkärissä 💪 Kun en tiedä mitä sitten teen jos lääkäri ei kuvaa tai on edelleen sitä mieltä että kyse on vain jumista...
Kommentit
Lähetä kommentti