Muisti ja muistamattomuus

Miten ihmeessä tämä ihmisen muisti oikein toimii??

Aikaisemmassa kirjoituksessa kerroin siitä kuinka melkein itkin terapiassa sen takia että tajusin siirtäneeni omia "mallejani" lapsilleni. Seuraavalla kerralla aihetta vielä vähän käsiteltiin ja terapeutti mm kysyi että keskustelinko lasten kanssa erosta ja muusta. En muista mitä vastasin terapeutille, varmaan että en tiedä tai että ehkä en.

No viime viikolla ihan ykskaks muistin että eron jälkeen jossain vaiheessa olen jostain syystä (jota en millään muista) ollut huolissani keskimmäisestä lapsesta (eron aikoihin 10 v) ja ohjasin sen koulukuraattorin juttusille. Exä ei siitä tykännyt yhtään ja oli tosi vihainen. Poika kävi sen kuraattorin luona 2 tai 3 kertaa mutta en muista loppuiko käynnit exän takia vai ettei lapsi itse enää halunnut. Mutta tästä voisi päätellä että olen myös erosta puhunut pojille tai jotain. 

Tämä on välissä niin ahdistavaa kun ei millään muista, ei vaikka kuinka pinnistäisi. Niinkuin tuon edellisen kohdalla yritän kovasti pinnistää että mikä oli se syy minkä vuoksi ohjasin pojan kuraattorille. En ohjannut nuorinta joka oli eron aikoihin 6 v enkä vanhinta joka oli eron aikoihin 17 v vaan juurikin keskimmäisen. 

Ja sekin hämää ettei minulla ole ns selviä "mustia aukkoja" (paitsi koko lapsuus mutta en koe sitäkään mustana aukkona) niinkuin monilla joilla tämä sama häiriö. Vaan asia on jopa niin että en muista unohtaneeni ennenkuin muistan jonkun asian. Elämä taaksepäin on sellaista epäselvää usvaa jossa joku asia on kirkkaampi mutta suurin osa epäselvää mössöä juurikin niin että en edes tajua tietyn kohdan epäselvyyttä ennenkuin se ykskaks kirkastuu hetkeksi syystä tai toisesta.

Terapiassakin monesti hoen sitä ettei minulla ole mustia aukkoja mutta kun terapeutti sitten kyselee jotain niin vastaukseni onkin etten muista. Asiat vain "katoaa" jonnekin niin että en edes tajua kadottaneeni niitä.