Lisäajatuksia psykofyysisen terapian reaktioistani

Nyt olen paljon pohtinut tuota fysioterapiakäyntiä. 

Tajusin kyllä niin selvästi  nyt että minulla ei ole mitään valtaa itseeni, olen jotenkin itseni ja kehoni vanki. Eli en pysty millään tavalla sanomaan tai ilmaisemaan jos jokin on liikaa itselle, tuntuu pahalle, ahdistaa liikaa yms jne. Ja silti taas ulkoisesti olen varmaan täysin normaalin oloinen, kehoni toimii ohjeiden mukaan tai muuten vain jatkaa ns normaalia kun pään sisällä on järkyttävä kaaos ja tuntuu jopa että hajoan tomuksi. 

En ymmärrä miksi en kykene ilmaisemaan tuollaista, miksi annan vain asioiden tapahtua ilman että ilmaisen millainen paniikki ja kaaos on sisälläni?? Kyllä tiedän järjellä että tuossa fysioterapiassa ei tapahtunut mitään vaarallista enkä ollut mitenkään muutenkaan vaarassa tms. Se olotila oli vain kaamea. Ja en oikein edes jälkeenpäin pystynyt sanomaan kuinka kaamea olotila minulla oli, jotain vain että ahdisti... Jotenkin vain kun viimein pääsin ulos sieltä niin ajattelin että en ikinä enää mene takaisin.

Mutta tämä tarkoittaa että en oikeasti voi yhtään vieläkään luottaa itseeni, en kenenkään seurassa tai missään tilanteessa. Kärjistäen voisin hyvin ajatella että jos joku kaappaisi minut ja alkaisi kiduttamaan ja sanoisi että lopettaa vasta sitten kun sanon että "nyt on liikaa, lopeta, en halua tätä" niin todennäköisesti antaisin kiduttaa itseni kuoliaaksi ennenkuin pystyisin sanomaan... 

Samalla kun ymmärsin nyt viikonloppuna nämä niin tajusin sen että tämä tilanne on ollut varmaan lähes aikani alusta. En  muista yksityiskohtia koulukiusaamisestani mutta sen verran jotenkin tiedostan että jo silloin minulla oli tällainen "tapa" olla reagoimatta ulkoisesti mihinkään vaikka sisällä tuntui että kuolen. Ja että kehoni toimi samaan aikaan "normaalisti". Eli että kyse ei ole ollut ns lamaannuksesta "leikkiä kuollutta" vaan että olen ihan normin näköinen mutta sisin huutaa ja panikoi yms.

Tämän vuoksi myös raiskaustilanteet saavat mielessäni ihan uuden ulottuvuuden. En muista varsinkaan alkuja niistä mutta olen jotenkin kai saanut itseni uskomaan että olen varmaan laittanut hanttiin mutta nyt uskon että miksi ihmeessä olisin niiissä tilanteissa toiminutkin jotenkin erilailla mutta missään muissa tilanteissa en. Että hyvin todennäköisesti tilanne niissä on ollut ihan sama eli kehoni on toiminut mutta pääni on ollut ihan sekaisin. Eli ei mitään "lamaannus" tilannetta. 

Sama exän tekemissä raiskauksissa, olen varmaan niissäkin vain yrittänyt vakuuttaa itselleni että olen alussa laittanut hanttiin. Mutta oikeasti en muista yhtään kertaa että olisin laittanut, muistan vain niitä kertoja jolloin olen ollut tässä tilassa että keho toimii itekseen enkä silti tee mitään estääkseni tapahtunutta mutta pään sisällä huudan ja panikoin ja ahdistun ja hajoan palasiksi. Käytännössähän se tarkoittaa sitten sitä että teknisesti ne eivät mikään ole olleet raiskauksia koska missään vaiheessa en ole ilmaissut omaa tahtoani ja kieltoani eikä kukaan osaa lukea toisen ajatuksia jotta näkisi pääni sisässä olevan kaaoksen.

Samaten ne kaikki kerrat kun joku on tullut iholle lääppimään tai koskettelemaan tms, tai kun olen päätynyt harrastamaan jonkun kanssa seksiä vain sen takia kun asia on johtanut toiseen enkä ole missään kohtaan mitään sanonut ja silti sisäisesti ollut kauhuissani. MIkä ihme on ollut se alkuperäinen tarkoitus edes tällaisella toiminnalla... Että keho toimii jollain automaattiohjauksella mutta sisin huutaa kauhua. 

Traumaterapeutin luona olen ainoastaan kyennyt sanomaan jos joku ei tunnu hyvälle mutta en muista olenko koskaan kyennyt sanomaan oma-aloitteisesti. Koska ilmeisesti silloin kykenen sanomaan ei tai muuten että en pidä jostain, jos minulta kysytäään että onko tämä ok, voitko tehdä näin, kykenetkö tähän, tuntuuko tämä pahalta, liian vaikealta jne jne. niinkuin terapeuttini paljon tekee. Ja taas maailmahan ei toimi niin että ihmiset kyselis toisiltaan että onko ok tehdä näin jne.

Onko tätä "muuria" mahdollista edes murtaa.. Kun tämäkään ei tunnu olevan valinta vaan jotenkin se ei vain onnistu. Onko ainoa keino suojella itseään sitten välttää sellaisia tilanteita joissa ei kykene sanomaan tahtoaan... Kun se saakeli  on mahdotonta jopa noin "vaarattomassa" tilanteessa kuin sen fysioterapeutin luona.