Terapeutti on nyt useampana kertana kysynyt että voiko hän suoraan puhua jollekkin osalle mutta en ole vielä kyennyt lupaamaan. Aina on sitten sanonut että jää miettimään ja hän kysyy uudestaan seuraavalla kerralla. Niin viimeksikin, hän kirjoitti itselleen muistiin että kysyy taas uudestaan.
Nyt olen ajatellut että antaisin seuraavalla kerralla luvan mutta en tiedä sitten miten itse tilanteessa käy.
Yksi syy tälle etten uskalla luvata, on varmaan se että sitten minun olisi pakko "hyväksyä/myöntää" että osat on olemassa. Joo, olen kirjoittanut niistä paljon mutta silti takana on koko ajan olo että se on lööperiä koko touhu. Mutta jos annan luvan puhua osalle/osille niin silloin tavallaan teen niistä "oikeita". Ja yksi mikä on estänyt vielä myöntymystä niin se että jos annan luvan terapeutille puhua osalle niin vedän hänetkin tähän hömpötykseen mukaan ja siitä tulee häpeä.
Mutta nyt edellisen kerran jälkeen olossa on ollut jotenkin tosi vahvana se että osat on totta ja sen hyväksymien on rankkaa ja sattuu niin pirusti. Ahdistaa ja kauhistuttaa, sattuu, itkettää (mutta ei kuitenkaan niin paljon että itkisin)... Kauhea ristiriita, pakottava tarve hyäksyä asia mutta samalla yhtä voimakas tarve vielä enemmän kieltää asia.
Ehdin nyt lukea blogiasi pidemmältä ajalta. Tuli olo, miten ankara olet itsellesi. Missä on armo? Oletko kokeillut suhtautua osiin/itseesi hyväksyvästi, kun ne tekevät jotain/et tee jotain kuten haluaisit? "Ymmärrän, että teet tämän suojellaksesi minua. Minä hyväksyn sen." "Ymmärrän, että reagoin näin, koska aikoinaan se on ollut pakko, että pysyn hengissä. Annan tämän itselleni anteeksi." Miltä tällainen lähestymistapa tuntuu?
VastaaPoistaTämä on yksi niistä vielä ratkaisemattomista ongelmista. En kykene ottamaan vastaan empatiaa, en muilta enkä itseltäni. Toisinaan yritän "väkisten" juuri noita juttuja mutta ne tuntuvat niin teennäisiltä että yököttää. En oikein tiedä miten tämän asian yli pääsisi että voisi olla armollisempi itselle... Pitääkö vain hokea ja hokea vaikka kuinka inhottaa ja jopa hävettää niin että se jossain vaiheessa helpottaisi...
Poista