Nyt on niin paljon puhuttu kehosta ja siitä kuinka minulla on yhteys siihen poikki että ilmeisesti se tuli jo uniinkin. Näin unta että minulla todettiin syöpä joka oli vaiheessa jossa sille ei enää mitään voinut tehdä eikä se ollut oireillut mitenkään. Elinaikaa ei sanottu mutta tajusin että sitä on erittäin vähän. Kävin terapeutillekin sanomassa hyvästit. Muistan sen kauhean harmituksen että en sitten ikinä ehdi kokea sitä millaiseksi voisin tulla terapian edetessä tai että kokisin joskus sen ns normaalin parisuhteen ilman omia kammojani...
Eilen terapiassa puhuttiin tuosta psykofyysisestä käynnistä. Lisäksi siitä että miten saisin purettua tuon estyneisyyden omien rajojen pitämisessä. Hän esitti mm rajaharjoituksia. Kysyessäni että mitä ne käytännössä ovat ja hänen niistä kertoessa menin ihan lukkoon. En todellakaan pysty sellaiseen....Ajatuskin oli niin pelottava että menin pois tolaltani. Edelleen se on pelottava ja on vaikea uskoa että kykenisin sellaisiin harjoituksiin ikinä.
Miten voi olla niin vaikeaa sanoa ei!!! Pitää rajat, sanoa kun joku ei tunnu hyvälle, edes noin "turvallisessa" tilanteessa kuin terapiassa ja terapeutille jonka luona olen käynyt jo viisi vuotta!!
Kommentit
Lähetä kommentti