Minussa on paljon surematonta surua... Tämän vuoden alun aikana olen toisinaan aistinut sen. Ja sitä on saattanut hetkittäin tulla pienen pieni pisara pintaan. Kuten tänään kesken automatkan... Tuli niin kova suru keskenmenojeni vuoksi että piti pysäyttää auto hetkeksi tien sivuun. Ja niistä on sentään aikaa 21-23 vuotta.
Toisaalta mietin että jos tunteet nyt alkavat tulla näkyväksi niin mitä sitten. Tuleeko ne näin, pienenpieni pisara kerrallaan vai voiko ykskaks rysähtää kaikki 45 v tunteet kerralla niskaan??? Esim se surun määrä tuntuu järjettömän isolta mikä on jossain jonku osan takana piilossa että sellaista määrää ei kestä sekoamatta/luhistumatta.
Toisaalta on tosi pelottava ajatus että kaikki elämäni padotut tunteet alkaisi tulla näkyväksi, toisaalta aistin sen että tunteiden avulla elämästä tulee ELÄMÄÄ, sellaista että tuntee elävänsä oikeasti ja täysillä...
Pelottaa myös ajatus että tunteet tulee voimakkaasti juuri sitten kun terapiat (ehkä) loppuu ja sit niiden kanssa on totaalisen yksin...
Kommentit
Lähetä kommentti