Leukaspesialistilla käyty. Ei kuulemma mitään leukanivelen kulumista ole ollenkaan, hammaslääkäri on erehtynyt. Kuvia ei otettu vaan hän katsoi jotain vanhoja kuvia (n 2 v vanhoja). Kyseessä on vain niin pahat leukalihasten jumit että sen vuoksi syöminen, haukottelu yms on kivuliasta. Ainoa keino on venytellä lihaksia. Hän niitä venyttelikin ja venyminen kasvoi sen aikana lähes senttimetrin.
Nyt itse illalla venyttelin niitä mutta käy ihan jumalattoman kipeää, tolkuttoman kipeää. Mutta olisi pitänyt muistaa ottaa burana alle hänen ohjeen mukaan ja se unohtui. Huomenna pitää kokeilla buranan kanssa olisiko yhtään kivuttomampaa tai helpompaa. Jatkuvat päänsärkynikin luultavasti johtuvat tästä jumista.
Mutta itse lääkärireissu oli ihan perseestä. Tämä lääkäri on tällainen "lohduttava" lääkäri eli puheidensa painoksi "kannustavasti" puristaa olkapäästä tai taputtaa siihen yms. Mikä minusta on äärimmäisen ahdistavaa. Lisäksi suuni on vain niin arka paikka että on vaikea kestää siellä mitään ylimääräistä.
Niinpä jossain vaiheessa leukani alkoi väpättään ja silmistä alkoi valua kyyneleet!!!! Siis on niin KUMMALLISTA että toisaalta en kykene ilmaisemaan tunteitani terapiassa enkä oikein missään muuallakaan mutta lääkärien hoidossa näköjään itkuhanani helposti aukeavat! Ja ihan "mitättömistä" syistä.
Itken toisen näkösillä nykyään ehkä kerran 3-5 vuoteen ja sen aina lääkärin luona. Tai ainakin näin muistan. (Paitsi exä, hän saa minut kyllä suhteellisen helposti vieläkin itkemään)
Terapia oli heti sen perään ja naureskelinkin että "ongelma ratkaistu, miten harjoitella tunteiden näyttämistä... menemällä lääkäriin". En tiedä johtuuko se siitä että kun alan lääkärissä itkemään minulla on tunne että minua ei uskota tai minun omat ajatukset/uskomukset ohitetaan. Ja johtuuko tämä taas siitä kerrasta kun 15 vuotiaana olin siinä raiskaustutkimuksessa... Josta jäi tunne että lääkäri ei ollenkaan uskonut koko raiskaukseenkaan...
Mutta siis leukanivelet on kunnossa, olen vain saanut niin pahan lihasjumin aikaiseksi ja ainoa keino on laittaa sormet (tai venytyskapula) suuhun ja venytellä. Eli samalla harjoitella kestämään asioita suussani...
Tämän päivän terapiasta lisää myöhemmin, tuli "yllättäviä" uutisia...
Kommentit
Lähetä kommentti