Eilen, sen lisäksi että kuulin poikani hakevan töitä raiskaajaltani huomasin muutakin.
Huomasin eilen kun isäpuoli oli myös siskon kotona kaffeella, sen tuovan ahdistusta. Siellä oli myös siskon miehen sukulaisia useampikin ja mun isä ja sen vaimo. Tuli vain joku tosi ahdistava olo, sellainen että halutti vaan sanoa kaikille että ei tarvitse yhtään kunnioittaa tuota miestä, että se on sellaista tyyppiä joka tykkää lääppiä teinejä ja katella kun ne on suihkussa. Että minua ei yhtään sureta että se sairastaa alzhaimeria, ihan yks ja sama minulle. Ja minusta olisi oikein että kaikki halveksisi sitä tyyppiä.
Tänään sitten suihkussa ollessani tuli vain yks kaks tosi ahdistava olo, likainen ja ällöttävä olo. Samalla mietin että miten voi se että joku katsoo kun olet suihkussa tuntua niin pahalle vaikka se ei tee siinä kohtaa mitään, pelkkä katse saa olon tosi likaiseksi ja joksikin josta en edes saa kiinni. Ihan sikakamala olo.
Ja miten se ajatus että lapsesi käy töissä sen raiskaajan luona, vaikka tiedät että itseni ei tarvitse ikinä olla missään tekemissä sen kanssa, voi olla niin vaikea. En voi kuvitella että pystyisin keskustelemaan lapseni kanssa hänen työstään jos saa tämän työn. Enhän pysty edes sanomaan sen ihmisen nimeä ääneen!! Enkä muutenkaan voi jotenkin "vain keskustella" siitä tai edes sen tarjoamista töistä...
En tiedä, tätäkö se on kun tunteet alkaa pikkuhiljaa tulemaan oloon, ja ymmärrän kyllä että tämä on vain häivähdys, ihan pienen pieni murunen siitä mitä se voi olla pahimmillaan. Toisaalta pelottaa että jos näyttää siltä että en olekaan tämän vuoden lopussaa valmis psykoterapiaan niin jäänkö sitten yksin ja jos näitä alkaa sitten tulemaan enemmänkin niin mitä hittoa sitten...
Kommentit
Lähetä kommentti