Tänään terapiassa puhuttiin mm luottamuksesta ja minun ja terapeutin välisestä suhteesta. Terapeutti sanoi että hänellä on olo että minä pidän häntä tosi kaukana itsestäni. Mitä se tarkoittaa? En tietoisesti tee sitä enkä edes tiedä mitä se tarkoittaa ja vielä vähemmän tiedän että mitä tarkoittaa kun toisen päästää lähemmäs itseään? Miten se käytännössä tapahtuu??
Hän kysyi myös sitä että miten luottamus että luotanko häneen ja jos luotan niin kuinka paljon. Vastasin että mitä se luottamus edes on? Koska oikeasti en tiedä siitäkään, en koe mitenkään epäluottavani terapeuttiin mutta toisaalta en tiedä mitä se käytännössä tarkoitaa jos luottaa? Sitäkö että luotan siihen että hän ei lavertele asioistani tai että hän ajatteleen minun parasta eikä halua vahingoittaa minua? No uskon kyllä ettei lavertele eikä halua vahingoittaa minua. Mutta mitä muuta luottamus toiseen tarkoittaa?
Viisi vuotta hänen kanssaan kohta takana ja en osaa päästää häntä lähemmäs... Miten ihmeessä onnistun muuttamaan asiaa, haluaisin sitä niin vimmatusti mutta en osaa...
Puhuttiin myös siitä että kun automaattisesti peitän kaikki tunteeni, jopa niin että ne katoaa itseltänikin niin hän kysyi että voisinko alkaa harjoitella niiden näyttämistä terapiassa. No mitä hittoa sekin taas käytännössä tarkoittaa? Olen jo niin monesti sanonut itselleni että on ok näyttää terapiassa tunteita ja olen niin usein "päättänyt" että seuraavalla kerralla varmasti näytän enkä peitä mutta tosipaikan tullen se ei onnistu, yksistään jo sen takia muiden läsnäollessa ne tunteetkin vaan karkaa minulta itseltänikin. Tai jos jotain tuleekin niin se jää kaikki vain sen muurin taakse, en saa "pakotettua" sitä yli tai läpi.
Tänään oli kuitenkin iso edistysaskel, koska sain sanottua sen mitä koin isäpuoleni läheisyydessä viimeksi. Sain sanottua toiselle ihmiselle ääneen että tunsin hetken vihaa isäpuoltani kohtaan. Puhuttiin myös siitä että en voi äidillekään avautua mm sen vuoksi että en halua että äiti tajuaa kuinka esim isäpuoli on vaikuttanut minuun ja kokeen sen takia syyllisyyttä esim siitä ettei lähtenyt aikanaan siitä suhteesta. Terapeutti sanoi että jos ajattelen niin eikö hänen olisi pitänyt lähteä. Sanoin että mutta kun hän ei lähtenyt niin turha sitä on enää vatvoa. Ketä se hyödyttää että alan häntä siitä syyttämään, tuskin minuakaan, ehkä saan vain vielä pahemman mielen kun kasvatan äidinkin taakkaa...
Puhuttiin myös äitisuhteesta ja terapeutti jopa esitti että mitä jos pyydettäisiin äiti joku kerta mukaan jotta voitaisiin kysellä minun lapsuudestani. Kun on kuulemma suhteellisen poikkeuksellista ettei muistissani ole mitään jälkiä lapsuuden tunnelmista, siitä että millaisia "tunnelmia" oisin kokenut esim äitini seurassa. Tai kenenkään muunkaan mutta erityisesti äidin. Kauhistuttava ajatus että äiti tulisi terapiaani. En kyllä osaa kuvitella sitä...
Kommentit
Lähetä kommentti