Siipiä vaille

Minussa on paljon surematonta surua... Tämän vuoden alun aikana olen toisinaan aistinut sen. Ja sitä on saattanut hetkittäin tulla pienen pieni pisara pintaan. Kuten tänään kesken automatkan... Tuli niin kova suru keskenmenojeni vuoksi että piti pysäyttää auto hetkeksi tien sivuun. Ja niistä on sentään aikaa 21-23 vuotta. Toisaalta mietin että jos tunteet nyt alkavat tulla näkyväksi niin mitä sitten. Tuleeko ne näin, pienenpieni pisara kerrallaan vai voiko ykskaks rysähtää kaikki 45 v tunteet kerralla niskaan??? Esim se surun määrä tuntuu järjettömän isolta mikä on jossain jonku osan takana piilossa että sellaista määrää ei kestä sekoamatta/luhistumatta. Toisaalta on tosi pelottava ajatus että kaikki elämäni padotut tunteet alkaisi tulla näkyväksi, toisaalta aistin sen että tunteiden...

Tänään terapiassa yritin olla jotenkin erilailla. Yritin olla kauhean läsnä ja jotenkin tilanteessa täysillä mukana. Yritin mahdollisimman usein katsoa terapeuttiin päin ja välissä jopa kasvoihinkin. Ajattelin että minun on pakko jostain päästä alkaa purkamaan näitä minun "rajoituksia" että en etene enää ollenkaan jos en saa potkittua itseäni jotenkin näiden kynnysten yli. Tein  etukäteen listaa "rajoitteista/ongelmista" ja mietin että mikä on se mistä lähden tätä vyyhtiä purkamaan.  Listaan tuli puhumisen vaikeus tunteiden tunteminen tunteiden näyttäminen harjoitusten tekeminen kehon yhteyden saaminen sisäinen neuvottelu puolensa pitäminen Mutta mikään näistä ei tuntunut taas itse terapiatilanteessa mahdolliselta joten extempore sain tämän idean että jos aloitan siitä että yritän olla tosi läsnä ja sietää sitä epämukavuutta mikä siitä tulee ja jos yritän myös mahdollisimman paljon ottaa katsekontaktia terapeutin suuntaan. Pakko sanoa että tuo e...

Leukaspesialistilla käyty. Ei kuulemma mitään leukanivelen kulumista ole ollenkaan, hammaslääkäri on erehtynyt. Kuvia ei otettu vaan hän katsoi jotain vanhoja kuvia (n 2 v vanhoja). Kyseessä on vain niin pahat leukalihasten jumit että sen vuoksi syöminen, haukottelu yms on kivuliasta. Ainoa keino on venytellä lihaksia. Hän niitä venyttelikin ja venyminen kasvoi sen aikana lähes senttimetrin.  Nyt itse illalla venyttelin niitä mutta käy ihan jumalattoman kipeää, tolkuttoman kipeää. Mutta olisi pitänyt muistaa ottaa burana alle hänen ohjeen mukaan ja se unohtui. Huomenna pitää kokeilla buranan kanssa olisiko yhtään kivuttomampaa tai helpompaa. Jatkuvat päänsärkynikin luultavasti johtuvat tästä jumista. Mutta itse lääkärireissu oli ihan perseestä. Tämä lääkäri on tällainen "lohduttava" lääkäri eli puheidensa painoksi "kannustavasti" puristaa olkapäästä tai taputtaa siihen yms. Mikä minusta on äärimmäisen ahdistavaa. Lisäksi suuni on vain niin arka paikka että ...

Tostaina kävin ekaa kertaa psykofyysisessä fysioterapiassa. Tai no ei se vielä ollut "varsinainen" kerta vaan vasta haastattattelukerta. Eli 40 min juteltiin siitä kuka olen ja mitä teen jne. Siis ihan vain yleisiä asioita.  Lopussa myös sitä että mitä tämä terapia on ja mitä se voisi olla minun kohdalla. Olin etukäteen päättänyt etten kertoisi minun rajoitteistani. Jos silleen vähän niiinkuin väkisten saisin itseni tekemään niitä pelättyjä harjoituksia kun ohjaaja ei osaa varoa teettämästä niitä tms. No, kun harjoitteista tuli puhe, eli hän kertoi millaisia harjoitteita voidaan tehdä, iski samantien paniikki ja  hätä. Niinpä sitten sanoin etten ole traumaterapeuttini kanssa kyennyt minkäänlaisiin harjoitteisiin ja ne ahdistavat minua.  No fysioterapeutti selitti että tehdään minun tahtiin ja hän esittää että kokeillaanko tätä ja tuota ja sen mukaan mitä pystyn ja että lähetteen mukaan pääpaino on yli- ja alivireystilojen hallinnassa.  En tiedä... Huhhuh...

Tänään terapiassa puhuttiin mm luottamuksesta ja minun ja terapeutin välisestä suhteesta. Terapeutti sanoi että hänellä on olo että minä pidän häntä tosi kaukana itsestäni. Mitä se tarkoittaa? En tietoisesti tee sitä enkä edes tiedä mitä se tarkoittaa ja vielä vähemmän tiedän että mitä tarkoittaa kun toisen päästää lähemmäs itseään? Miten se käytännössä tapahtuu??  Hän kysyi myös sitä että miten luottamus että luotanko häneen ja jos luotan niin kuinka paljon. Vastasin että mitä se luottamus edes on? Koska oikeasti en tiedä siitäkään, en koe mitenkään epäluottavani terapeuttiin mutta toisaalta en tiedä mitä se käytännössä tarkoitaa jos luottaa? Sitäkö että luotan siihen että hän ei lavertele asioistani tai että hän ajatteleen minun parasta eikä halua vahingoittaa minua? No uskon kyllä ettei lavertele eikä halua vahingoittaa minua. Mutta mitä muuta luottamus toiseen tarkoittaa?  Viisi vuotta hänen kanssaan kohta takana ja en osaa päästää häntä lähemmäs... Miten ihmeessä...

Toinen kirjoitus jo tälle päivää :o  Mutta pitkästä, pitkästä aikaa juon yksinäni viiniä ja olen humalassa yksin kotona. EI TODELLAKAAN HYVÄ IDEA!! Koska kun juon ja tietty humala-aste ylittyy, seksihullu puoli minussa tulee pintaan. Sellainen puoli joka ajattelee että nyt on saatava seksiä ja ihan sama kuka tai keltä kunhan se panee minua lujaa ja raivokkaasti, silleen kuin pornossa tehdään, ilman mitään esileikkejä yms. Jossain porttikongissa täysin tunteettomasti ja pelkästään panon vuoksi. Ja yhtäaikaa minussa on myös kauhistunut puoli, se joka pelkää että tämä seksihullu löytää jonkun tekemään sen mitä se haluaa ja siksi se taas haluaa että sidon itseni kiinni jotta en pääse tekemään mitään sekopäistä jota kadun myöhemmin.  Humalainen olotila herättää niin monenlaista, myös hirveää surua, surua siitä että olen niin yksin, yksinäinen. Ettei ole ketään jonka luona piipahtaa tai ketään jota soittaa käymään minun luona, ei ole ketään kenelle uskoutua edes jossain pie...

Leukaongelmat ovat pahentuneet todella paljon. Oikea puoli on ollut jo pitempään vaikeampi, eli jos olen syönyt jotain vähänkään "sitkaampaa" kuten rieskaa tai jotain lihaa niin se on puutunut tosi nopeasti ja on pitänyt pitää jopa taukoja leivän syönnin aikana.  Nyt pari viikkoa se on pahentunut eli siinä on koko ajan pieni pakotus,ei mikään paha, mutta kuitenkin niin että sen tuntee. Lisäksi kaikki sattuu mitä teen leuoilla. Syöminen on vaikeaa, esim tuota rieskaa voi syödä jotenkuten kun samalla lujaa painaa kädellä leukanivelen kohdalta. Juomapullosta imeminen sattuu, haukottelu sattuu, kielen liikuttaminen sivuttaissuunnassa sattuu jne jne.  Onneksi pari kuukautta sitten kävin asian vuoksi työterveyslääkärillä joka kirjoitti lähetteen spesialistille ja sain sen ajan jo, on parin viikon päästä. Toinen on se että voiko tälle asialle yhtään mitään. Olen jo käynyt samalla erikoislääkärillä noin 3-4 v sitten ja muistaakseni hän sanoi jo silloin että asialle on va...

Terapeuttini sanoi viimeksi että pelkää että meillä  loppua aika kesken, että näyttää kuin vieläkin olisi tosi kaukana se että pystytään käyttämään EMDR:ää. En uskaltanut kysyä mitä tarkoitti, että tarkoittiko sitä että en vain ole valmis Kelan psykoterapiaan vuoden lopussa... Silloin joka tapauksessa traumaterapia loppuu, kävi miten kävi, koska terapeutti siirtyy kokonaan yksityiseksi ja julkiselle puolelle ei jää enää traumaterapeuttia. Pari naista opiskelee alaa mutta valmistumiseen menee vielä 2-3 vuotta eikä tietenkää ole varmaa että jäävätkö tänne.  Julkisella puolella on sitten "vain" psykologeja ja hoitajia eikä ole varmaa edes saisinko jatkaa siellä koska olen jo niin kauan ollut ja nykyään seurataan tarkemmin hoitojen pituuksia ja pyritään ne  pitämään lyhyinä.  Ahdistaa tietenkin että jäänkö yksin vai miten tässä käy? Jos terapeuttini kokee etten ole valmis psykoterapiaan niin tuskinpa lääkärikään sitä silloin suosittaa. 

Eilen, sen lisäksi että kuulin poikani hakevan töitä raiskaajaltani huomasin muutakin. Huomasin eilen kun isäpuoli oli myös siskon kotona kaffeella, sen tuovan ahdistusta. Siellä oli myös siskon miehen sukulaisia useampikin ja mun isä ja sen vaimo. Tuli vain joku tosi ahdistava olo, sellainen että halutti vaan sanoa kaikille että ei tarvitse yhtään kunnioittaa tuota miestä, että se on sellaista tyyppiä joka tykkää lääppiä teinejä ja katella kun ne on suihkussa. Että minua ei yhtään sureta että se sairastaa alzhaimeria, ihan yks ja sama minulle. Ja minusta olisi oikein että kaikki halveksisi sitä tyyppiä.  Tänään sitten suihkussa ollessani tuli vain yks kaks tosi ahdistava olo, likainen ja ällöttävä olo. Samalla mietin että miten voi se että joku katsoo kun olet suihkussa tuntua niin pahalle vaikka se ei tee siinä kohtaa mitään, pelkkä katse saa olon tosi likaiseksi ja joksikin josta en edes saa kiinni. Ihan sikakamala olo.  Ja miten se ajatus että lapsesi käy töis...

Keskimmäinen poikani aikoo hakea töihin (4 kk määräaikainen) ihmiselle joka oli yksi teiniaikani raiskaajista. Vaikka tiedän että ei se ihminen mikään sarjarikollinen ole ja se kerta saattoi olla ainoa hänelle eikä hän ehkä perusteeltaan ole "paha" niin ahdistaa ajatuskin. Joku aika sitten tämä sama tyyppi oli pelastanut vanhimman poikani hänen autonsa rikkoonnuttua tien poskesta. Oli siinä sit kysellyt ja kuulessaan kuka isä oli, oli muistellut hänen ja exän kohtaamisia jääkiekkomaailmassa. Itse mietin että miettiikö ollenkaa minua, sitä mitä ne teki minulle, tai muistaako edes (oli kuitenkin selvinpäin) koko tapahtumaa. Tiedän kyllä että jos poika pääsee sinne töihin niin se on ok, ja minun on sitten vain pärjättävä ällötykseni kanssa.