Yksinäisyyttä

Olen ollut saikulla kolme päivää. On se kumma että sekin on niin vaikeaa... Minun on tosi vaikea jäädä saikulle. Ensinnäkin harvoin edes sairastan mitään, minulla on tosi harvoin esim kuumetta, siitä kun viimeksi kuume ylitti 37.5 on varmaan 20 vuotta aikaa. Harvoin saan vatsatauteja tm ns kulkutauteja. Siksi sairaslomani yleensä liittyvät kehon kremppoihin, siihen että joku paikka kehossa menee niin jumiin että ei vain pysty käymään töissä. Viime keväänä kun viimeksi olin saikulla, ranteeni oli niin kipeä että tietyt liikkeet saivat parahtamaan ja oli tuskaa olla töissä. Nyt viime viikolla yläselkäni meni niin jumiin että pää ei enää kääntynyt ja öisinkin kipu ja särky piti hereillä. Tiistain vielä taistelin töissä mutta keskiviikkona oli pakko soittaa saikkua. 

Sitten alkaakin heti itsensä "kuulostelu", saikulla kyllä osaan tarkkailla itseäni ja koko ajan tarkkailen että oliko sittenkin turhaa jäädä saikulle, onko tämä enää ollenkaan niin paha ja ehkä oisin sittenkin kyennyt töihin. 

Toinen mikä saikuissa on huono, en tahdo kestää kovinkaan kauan itseni seuraa. Nytkin tämä viisi päivää on liikaa. Jotenkin sitä vain saikulla tajuaa kuinka yksinäinen sitä onkaan. Kukaan ei käy, ei olisi edes ketään jota pyytää tuomaan jotain jos ois niin kipeä että ei itse voisi hakea jotain pakollista. Kukaan ei kysele perään. Olen päivät pitkät vain itseni seurassa. Eilen katsoin Netflixiä varmaan 10 tuntia. 

Muutenkin elämä täällä on tosi yksinäistä, arkisin työ onneksi tuo siihen oman rutiininsa ja ne muutamat harrastukset ja nyt opiskelu. Siksi kai yritän täyttää päiväni ja iltani kaikella mahdollisella jotta en ehtisi miettiä yksinäisyyttäni. 

Ei ole ketään kenen tykönä piipahtaa vaikka kahvilla tai ketään kenen tykönä käydä pelaamassa vaikka lautapelejä tai parantamassa maailmaa viinilasin parissa. Kukaan ei käy minun luonani, ainoastaan äitini ja siskoni silloin kun ovat käymässä kaupungissa. 

Ei minulla edellisessäkään paikassa ystäviä ollut mutta oli kuitenkin äiti ja sisko ja omat lapset ja kissat. Harmittaa ihan vietävästi etten voi edes kissaa ottaa seuraksi, välissä ihan hirveä hinku saada edes se kissa. Pitäisi vain ensin löytää yhtä edukas kämppä johon saisi ottaa lemmikkejä ja sitten saada jostain jaksamista muuttaa siihen... Suurempi haaste on kuitenkin löytää yhtä halpa kämppä.