Tänään oli pitkän tauon jälkeen terapia. Ajoittain oli olo että oikeastaan pitäis lopettaa jo koko touhu, että en vain jaksa enää. Toisaalta terapeutti puhui siitä että minun pitäisi vielä saada sitä ja tätä kehitettyä jos ajatellaan jatkoa ja mahdollista kuntoutuspsykoterapiaa. Eli että en ole vielä siinä "kunnossa" että olisin sovelias kelan terapiaan, vielä pitää kehitystä tulla ja aikaakin oikeastaan on vain enää tämä vuosi. Sitten nykyinen terapeutti siirtyy kokonaan yksityiseksi ja julkisella puolella ei ole traumaterapeutteja enää (pari on opiskelemassa ja pitäisi valmistua noin 2-3 vuoden sisään) ja jos jäisin (saisin jäädä koska sairaanhoitopiirihän voi myös nakata minut pihalle koska olen ollut jo liian kauan) niin vaihtuisi hoitava ihminen. Puhuttiin myös empatiasta, siitä että minun on vain niin vaikea tuntea mitään muuta kuin vastenmielisyyttä lapsiosiani kohtaan. Tiedän että pitäisi kyetä jo hellittämään siitä mutta en vain pysty.
Toisaalta tajusin jotain SUURTA tämän istunnon aikana. Tajusin Rääväsuun merkityksen/tarkoituksen toisten ihmisten seurassa. Eli sen moittivan, vitun idiootiksi ja tyhmäksi haukkuvan äänen tarkoituksen. Sen tarkoitus on suojella minua!!! Se blokkaa minun tunteet ja olotilat pois kun olen muiden ihmisten seurassa! Eli vaikka periaatteessa se tekee pitkässä juoksussa hallaa minulle niin tarkoitus on hyvä! Eli nyt terapeutti sanoi jotain jota en enää edes muista ja minulle alkoi nousta jokin hankala tunne/olotila niin siinä kohtaa Rääväsuu tuli taas suureen ääneen huutamaan ja räyhäämään ja koko minuus kaikkinensa keskittyi tähän ääneen ja se hankala olotila katosi ennenkuin edes tajusinkaan ja olo oli taas sellainen suht neutraali. Mutta aika nopeasti tuli sellainen "välähdyksenomainen" tunne ja tajusin juurikin tuon tarkoituksen. Samoin on kun oloni käy liian hankalaksi/vaivautuneeksi terapeutin katseen alla, ääni tulee huutamaan suureen ääneen moitteitaan jolloin hankala olo hiukan helpottaa jotta sen kestää.
Se on vielä epäselvää mikä äänen tarkoitus on kun olen itsekseni, koska silloin se tuo minulle tunteita, yleensä häpeää ja huonoutta. Eli yksin ollessani se ääni saatttaa tulla ivaamaan vaikka jostain iänvanhasta asiasta, jostain mitä olen sanonut tai tehnyt sen mielestä idioottimaisesti ja ilmaissut siten tyhmyyteni ja idioottimaisuuteni. Silloin se ääni saa minut jopa punastumaan häpeästä yksinkin ollessani. Ja toisinaan saatan sanoa ääneenkin noita haukkuvia sanoja (kuten "idiootti" "ääliö" "vitun tyhmä"), jopa silloin kun joku ihminen on suht lähellä ja voi vaikka kuulla.
Kotimatkalla mietin sitten tuota oivallusta ja sitä että miten siitä "suojasta" voisi luopua MUTTA tuli vain niin surullinen olo, koska tuli myös niin vahva tunne että en se suoja on niin tarpeellinen että pystynkö koskaan siitä luopumaan...
Kommentit
Lähetä kommentti