Kävin
vapaaehtoiskurssilla tänään. Loppuillasta oli harjoitustehtäviä eli piti
vastata kuvitteellisiin viesteihin sillä silmällä että siitä syntyy
pitempiaikainen verkkokirjoittelusuhde. Eka tehtävä oli vaikea koska
"kirjoittaja" ei antanut oikein mitään ns tarttumapintaa. Sain
kuitenkin siitä omasta vastauksestani tosi hyvää palautetta. Ja siinä vaiheessa
tulikin olo että tämä on se minun juttu, että minun vahvuus on kirjoittaminen
ja tässä tapa jossa voin sitä kykyä käyttää muiden auttamiseen. Mutta sitten
tulikin kehollinen reaktio.
Nyt jäi epävarma olo että onko tämä vapaaehtoishomma sittenkin minulle
liikaa vai tuliko se olo niistä kehuista ja siitä tunteesta että itsekin koin
että olin "onnistunut" tehtävässä vai mistä ihmeestä...
Eli minuun iski kauhea horkka, olin ihan jäässä ja tärisin. En tiedä
huomasiko muut, yritin kyllä kätkeä sen sillä että olin liikkeessä itse koko
ajan jotta tärinää ei huomattaisi ja hoin itselleni että jos joku huomaa,
se vaan luulee että minulla on kylmä. Mutta se oli tärinä jolle ei voinut
mitään. Vähän samantyyppinen kuin joskus on ollut esim autolla tosi läheltä
piti- tilanne ja sen jälkeen alkaa ihan hillittömästi täristä. Tai kun joskus
olin ihan varma että exä hakee pyssynsä ja tulee ja ampuu minut niin silloin
myös tärisin ihan horkassa.
Tärinä ja jäätävä kylmyys häiritsi siihen tehtävään keskittymistä mutta
jotakin sain aikaiseksi, en vain muista oikein mitä. Jäi olo että nyt tekstini
ei ollut enää ollenkaan niin "hyvä" kuin eka kerralla. Onneksi kurssi
loppui siihen ja vastauksetkin käydään vasta ensi kerralla läpi. Kotona olo oli
jo ihan normaali.
Nyt vain en tiedä mitähän tuo reaktio tarkoitti. Hassua että tänään
puhuttiin terapiassa juuri paljonkin kehollisista asioista ja nyt illalla tuli
tuollainen reaktio.
Kommentit
Lähetä kommentti