Ääniä päässä

Olin vapaaehtoiskoulutuksessa. Siinä on kyse kriisipuhelimen päivystyksestä. Kuuntelimme ns konkareitten juttuja ja sitä  kun he ottivat puheluita vastaan. Oli vain jotenkin todella hassua että yksi konkareista sanoi että sai kerran puhelun jossa puhuja kuuli ääniä (kuulemma isän ja siskojen ääniä) ja konkari oli ihmeissään että oikeasti joku voi kuulla ääniä. Hilkulla oli ettenkö kertonut että no tässä yksi jonka päässä lähes tauotta on kaikenlaista keskustelua/ääntä/meteliä mutta jätin sanomatta toistaiseksi. Lisäksi paikalla oli yksi varsinainen kriisityöntekijä joka kommentoi että äänet ei useinkaan merkkaa mitään "pahaa" tms vaan voivat olla ihmistä tukevia yms. Jotenkin vain jäi siinäkin tunne että aika vähäinen tuo tieto loppujen lopuksi on edes ns koulutetulla kriisityöntekijällä. Että se on ihan spesifiä koulutusta mitä mm. dissosta ja DID :stä on ja sitä saa harva ns ammattilainen (terveysala yms). Siinäkin tuli tunne että valistanko vähän... Mutta en vielä, ehkä joku päivä kerron heille. Muutenkin voin varmasti antaa kaikille muille paljon omasta kokemuksestani siinä vaiheessa kun kykenen. Mutta kohta siis pitäisi itsekin alkaa ihan tositoimiin tässä vapaaehtoishommassa.

Nyt terapiassa on keskitytty tulevaan lääkäritapaamiseen. Nyt on jo kaksi kertaa käyty ihan sitä läpi että mitä sanotaan lääkärille, mitä toivotaan häneltä jne. Terapeuttini kun sanoi että on nähnyt jossain paperin jossa on että suositaan lyhyitä terapioita (täällä on yhdistynyt kaksi isoa "osastoa" ja siten mm esimiehet vaihtuneet). Lisäksi on pelko että ihan outo lääkäri tulee ja "arvioi" minut ja siten hoito muuttuu radikaalisti tai jopa loppuu. Tämä lääkäri jolle nyt menen on ollut minun lääkäri tämän traumaterapian alusta asti, kuitenkin niin että hän on paljon ollut poissa äitiyslomalla/vanhempainvapaalla ja nyt tulee muutamaksi päiväksi töihin. 

Ensi vuosi olisi tarkoitus vielä käydä tätä ns traumaterapiana mutta sen jälkeen on avointa koska nykyinen terapeuttini lopettaa julkisen puolen hommat ja siirtyy kokonaan yksityiseksi. Jos uskallan/kykenen niin tarkoitus olisi siirtyä sitten vuonna 2019 psykoterapiaan hänelle Kelan tukemana mutta se tarkoitti että silloin siirrytään traumojen työstämisvaiheeseen, joka on se iso kysymysmerkki joka pelottaa minua.