Siipiä vaille

Tein nyt ison päätöksen jonka tekeminen toi todella valtavan helpotuksen ja vapautti minut. Töissä on ollut nyt puolisen vuotta jo ahdistavaa ja stressaavaa, osin jatkuvien deadlinein takia mutta nyt viime kuukausina myös epävarmuuden vuoksi. Yritys on lamassa ja säästöjä pitää saada ja tehdä. Ihmisiä potkitaan yhä edelleen pois ja kaikkea kiristetään.  Viimeisenä emme saa enää valita otammeko tehdyt ylityöt vapaana vai rahana vaan ne tulevat toistaiseksi aina rahana. Lisäksi jos joku jää sairaslomalle niin ketään ei palkata tilalle vaan hänen työ tehdään jäljellä olevien voimalla. Jouluksi ei tule apulaisia  jne. jne. Niinpä päätin että nyt on sopiva aika hypätä tästä kelkasta pois. Tai ei juuri nyt vaan niin että viimeinen työpäivä tälle firmalle on ensi vuoden toukokuussa jolloin jään kesälomalle ja perään pidän kaikki muutkin mahdolliset lomat. Uskon ja luotan vahvasti siihen että saan töitä, onhan minulla NELJÄ eri tutkintoa, kaikki eri aloille joten osaamist...

Hitsi että olen ylpeä ja onnellinen. Oikeastaan tosi paljon edistystä on tapahtunut parin vuoden sisään. Nyt sen huomasin erityisesti. Kesälomani alkoi varaslähdöllä eli otin muutaman joustovapaan tällä viikolla. Olin vielä tiistain töissä mutta jo illalla 400 km päässä josta jatkoin keskiviikkoaamuna junalla matkaa, määränpäänä Hämeenlinnan Kantola ja AC/DC. Minun teiniajoistani mukana kulkenut lempibändini. Jossain välissä en voinut tätä kuunnella koska se oli "pilaantunut" sillä että ammoisina aikoina exä kuunteli kännissä paljon AC/DC:tä ja sen vuoksi se soi taustalla kun kaikkea pahaa tapahtui. Mutta jo useamman vuoden olen jo voinut kuunnella ilman ahdistusta.  No siis olin ostanut tähän lipun jo joulukuussa heti niiden tultua myyntiin. Itseäni epäilytti kyllä että tuleekohan itse lähdöstä mitään, etukäteen ahdisti ajatus isoista ihmismassoista ja bajamajoista.  Olin siis liikkeellä täysin yksin :) ja selvisin tosi hyvin. Usein juuri kaikki tuollaiset yksin...

Terapeutti on ollut lomalla ja olen itsekin pitänyt lomaa niistä asioista. Varsinainen kesälomani alkaa vajaan kahden viikon päästä, ensin AC/DC n keikalla ja sitten QStockilla. Sen jälkeen tarkoitus on tehdä eräs reissu josta olen haaveillut vuosia ja suunnitellut sitä, en vain ole uskaltanut toteuttaa sitä yksinäni. Nyt kuitenkin koen että kykenen siihen.  Eli teen pyörällä reissun. Minimi on kolme päivää ja maksimi 7 päivää. Lopullinen pituus määräytyy sen mukaan miltä tuntuu ja kuinka jaksan.  Reissun voi vielä estää sairastuminen, todella huono sää ja tietenkin pyöräongelmat. En osaa edes sisäkumia vaihtaa polkupyörään.  Nyt olen alkanut tekemään listaa siitä mitä kaikkea pitää ottaa mukaan. Todella paljon mietittävää ja se että kärry vetää 26 kg ja laukut jonkin verran joten tavarat on mahduttava siihen kilomäärään.  Olen ostanut pyörään peräkärryn koska en aio selässäni mitään kantaa, sekä tarakkalaukkuja. Teltassa on tarkoitus viettää yöt...

Sain kuulla eilen että isäpuoli on jakanut perintönsä minun ja siskoni lapsille. Kuka saa minkäkin palstan ja kuka talon ja tilan jne. Meille (siskolle ja minulle) ei mitään. No, siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä koska minä sain kuulla jo 15-vuotiaana että "Sinä et tule saamaan penniäkään perinnöksi ja se sinun mieskaveri jättää sinut heti kuin nallin kalliolle kun saa kuulla tämän".  Joten tiedossa oli MUTTA jotenkin kuitenkin kai olin toivonut että asia olisi mennyt toisin ja minä olisin saanut ITSE sanoa "PIDÄ PASKAISET ROPOSI JA MAASI IHAN ITSE, MINÄ EN NIITÄ TARVITSE ENKÄ HUOLI!!!!" Toinen mikä harmitti oli se että kaikki muut (sisko, omat lapset, exä jne.) jo tiesi tämän ja ilmeisesti olivat tienneet kauan, eli minä olin viimeinen ja jotenkin tunsin itseni tosi ulkopuoliseksi omasta perheestänikin... 

Huhhuh, ihan puhkipoikki väsynyt ja stressiäkin on... Tänään oli viimeinen terapia ennen 6 viikon kesätaukoa ja oli pakko ottaa puheeksi sairasloma koska pitkään, piiiiiitkäään aikaan on nyt tämän viikon ajan aamuisin ollut tunne, että en jaksa, en millään jaksaisi lähteä töihin. Edelleen työ on ollut periaatteessa ihan ok mutta olen jotenkin ollut vain niin väsynyt että laskenut koska pääsee lähtemään töistä. Lisäksi tämän viikon työni on ollut kiertää maakuntia joten olen ollut melkein joka päivä eri paikassa.Olen myöskin edelleen nukkunut huonosti, Painajaiset ovat taas poissa mutta se jatkuva yöheräily... Ei edes paria tuntia yhteensä katkeamatonta unta. Olen niin väsynyt.  No, terapeutin kanssa puhuttiin sairaslomasta, koska se on vaan vaikea pala minulle, pystyn kyllä FYYSISEN sairauden takia ottamaan sairaslomaa mutta että psyykkisen... Se vain tuntuu että pinnaan, olen tyhjän takia sairaslomalla jne.Tunnen syyllisyyttä että minä jään ilman fyysistä vaivaa kotiin ja muu...

Pakko ottaa Pratsiol takaisin käyttöön, alkaa olla lähes joka yö painajaisia. Nyt ne vain eivät ole varsinaisia katastrofiunia vaan väkivaltaunia. Viime yönäkin näin mm. unen jossa minä olin äitini kanssa jossain talossa, ovet lukossa. Kohta oveen koputettiin hyvin lujasti ja vaativasti. Emme aukaisseet, kohta sama hätäinen luja koputus kuului vuorotellen joka ikkunasta. Edelleen emme reagoineet. Kohta kuitenkin nuoruudesta tuttu nainen ryntäsi olohuoneeseen pelkässä yöpaidassa ja huusi itkien "auttakaa, se tappaa minut, se otti jo kivenkin, se OTTI JO KIVENKIN". Samassa joku mies ryntäsi samaan huoneeseen ja alkoi jahdata naista. Me äidin kanssa seisoimme kauhuissamme paikoillaan. Mies pääsi naisen luo ja löi käsissään olevalla isolla kivellä naista päähän niin että toinen puoli kallosta meni läjään ja murtui. Tässä vaiheessa minuun iski pelko siitä että mitä jos mies seuraavaksi käy meidän kimppuun. Tähän heräsin. Yhtenä yönä taas olin siskontytön kanssa kahdestaan ja ...

Ilmeisesti oma itse(kin) voi näyttää peilistä erilaiselta riippuen mikä osa peilistä katsoo?? Kun minä näen peilissä/valokuvissa välissä suht sopusuhtaisen ja jopa kauniin naisen vaikka TIEDÄN että olen n. 25 kg ylipainoinen. Toisinaan taas näen todella todella ylipainoisen, lähes pallon muotoisen naisen joka on ihan järkky myös kasvoiltaan. Ja loput on kaikkea tältä väliltä. Se on vain tosi hassua että näkee niin eri tavalla. Tiedän että lähes kaikilla on niitä "huonotukka", "huononaama",  "huonovartalo" jne. päivä jolloin vain kokee itsensä vähemmän viehättäväksi kuin muulloin, mutta voiko ulkonäkö omissa silmissä vaihdella noin paljon.  Nykyään kuitenkin kykenen katsomaan itseäni enemmän peilistä kuin aikaisemmin. Oli aikoja jolloin en juurikaan kyennyt katsomaan itseäni peilistä kokonaisena vaan osissa. Eli toisinaan katsoin pelkästään kasvojani jolloin en katsonut mitään muuta kohtaa, kun taas toisella kertaa saatoin katsoa vaikka keskiva...

Hmmm. en tiedä... Olen ravannut (heh) treffeillä eron jälkeen ehkä jotain 20 miehen kanssa ja kahden naisen... Kertakaan ei ole tullut mitään WAU-efektiä. Ei suurta ihastumista, yhden kerran pienesti jokin liikahti. Aina olen jättänyt tapaamiset kertaan jos on tullut tunne että ei, ei missään nimessä. Mutta jos ei ole tullut selkeää eitä niin olen jatkanut tapaamisia toivossa että jospa tunne tulisi. Nyt on taas tilanne se, eli uutta matoa edellisen jälkeen koukkuun ja nyt olen pari kertaa tavannut yhtä miestä ilman että on tullut selkeää ei-reaktiota. Mutta ei myöskään mitään ihastumisia. En tiedä, olenko kuollut senkin tunteen suhteen????  En tiedä, joskus vain tuntuu että olen, että tämä on toivotonta, ettei kukaan enää koskaan herätä minussa rakkauden tunteita... Vai onko kyse siitä että enää ei kukaan MIES vaan voi herättää minussa niitä tunteita... Ja näillä leveysasteilla ei vain ole bi/lesbo naisia noilla palstoilla. Vai onko se näin vaikeaa löytää ketään?? Hämää v...

MItä on selviytyminen? Kun joku kysyy, selviätkö? tai miten selvisit siitä asiasta, tai miten selvisit siitä tapahtumasta? Tai kun joku toteaa että olet selviytyjä kun kaikkien tapahtuneiden jälkeen olet tässä pisteessä... jne. jne. Sehän voi tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Minä olen kai siinäkin vähän mustavalkoinen ihminen... MInusta selviytymistä on se että on elossa ja hengittää ja sitten kun en enää selviydy niin olen kuollut. Siksi tuntuu jotenkin hassulta kun terppa(kin) kyselee vaikean juttutuokion jälkeen ennen poislähtöä että "mikä on olo, selviänkö". Tiedän toisaalta että minä selviän aika paljosta ihan yksinäni, periaatteessa en tarvitse ketään. Varsinkaan minun mittapuulla selviämisestä. Todennäköisesti kun vastaisin että "en selviä" on kyseessä hyvinkin viimeiset hetket ennenkuin teen jotain peruuttamatonta...  MInun on edelleen tosi vaikea luottaa esim. terapeuttiin, vaikka tämänkin kanssa on yhteistyötä ollut jo pari vuotta. Haluaisin ...

Noniin...  Ei kuulunut treffikumppanista mitään enkä enää halunnut olla epätietoisuudessa joten laitoin viestin jossa kerroin että minulle pitää vääntää rautalangasta ja että halusiko hän kohteliaasti ilmoittaa että tämä oli tässä vai halusiko jatkaa tutustumista. No vastaus oli että tämä oli tässä. Joten se siitä. Vähän teki pahaa... Ehkä siksi että tämä oli eka kerta kun minä sain pakit :o Ja tuli kuitenkin hiukan puun takaa koska sain niitä rakkausviestejä aikaisemmin... Mikähän oli se joka sitten tämän käänteen sai aikaiseksi... Edellisenä iltana pikaisesti tapasimme... ja hän tuntui silloinkin olevan vielä mukana... Olen kelannut sitä tapaamista ja minusta tilanne muuttui kun sovittiin että seuraavana päivänä minä menen hänen luokseen kylään. Hän kysyi että jäänkö yöksi, johon minä emmin ja emmin, lopulta sanoin että katotaan. Mieski siihen että katotaan... Aika pian tuosta hänellä tulikin jo kiire lähteä. Ja aamulla sain sen viestin jossa hän sanoi että jätetään se t...

Lääkärissä käynnin tulos on nyt se että painajaisiin tarkoitetun lääkkeen käytön lopetin koska korvaavaa lääkettä ei ole. Kokeillaan josko jo kestäisi lopettaa lääkitys. Nukkumiseeen vaihdettiin pitkävaikutteinen melatoniini, jota kokeilin vapun ja viikonlopun aikana ja totesin ettei mitään vaikutusta minuun. Heräilin edelleen yhtenään. Olen nyt nukkunut puolitoista viikkoa todella huonosti (yhtä yötä lukuunottamatta) ja herännyt olotilaan että en ole juuri ollenkaan saanut nukuttua. Yö menee vain pyöriessä, painajaisia en onneksi näe. Terapeuttini osaa myös EMDR-tekniikan ja puhui että voitaisiin kokeilla sitä turvapaikkani vahvistamisessa. Olen lukenut että hoitona se ei sovi kuin yksittäisten traumojen hoitoon. Mutta näköjään sitä voi käyttää muuhunkin. En tiedä sitten koska sitä kokeillaan vai kokeillaanko. Ajatuksena se pelottaa siksi koska jotenkin kuvittelen että silloin terapeutin täytyy olla tosi lähellä (fyysisesti) minua, kasvojen välissä on vain "vähän" tilaa...

Jotenkin tämä treffijuttu kai laukaisi myös jonkinasteisen pelon/ahdistuksen koska olen siitä asti nukkunut joka yö tosi huonosti ja nähnyt joka yö painajaisia. Painajaiset eivät ole onneksi olleet ihan niitä perinteisiä kuolema/toivottomuus unia vaan nyt se "katastrofi" on jotenkin vieressä, pelottavana ja uhkaavana mutta ei kuitenkaan suoraan koske minua, esim yksi yö näin tulipalosta painajaista ja se tulipalo oli ihan vieressä ja tavallaan minäkin olin vaarassa mutta vain sen takia että se tulipalo katkaisi sähköt ja sen vuoksi olin vaarassa, itse tulipalon ei uhannut minua eikä missään vaiheessa tullut sitä oloa että tilanne on toivoton ja tulen kuolemaan. Tällä viikolla minulla on terapiapäivänä ensin lääkäriaika jossa katsotaan lääkitystä. Lääke jota syön painajaisiin, on yhteensopimaton astman kanssa joten pitäisi katsoa onko korvaavaa lääkettä vai yritänkö kokonaan lopettaa lääkkeen. Toiseksi lääke jotan syön toisinaan uniongelmiin on niin kamala lääke että en v...

Kävin TREFFEILLÄ piiiitkästä aikaa!! Näitä nettijuttuja. Mun reaktio ei ollut mikään "tässä on elämäni mies" vaan että hei, "tässä on tosi hyvän tuntuinen mies, tästä voi tulla jotain, tätä pitää katsoa pitemmälle". Välimatkaa on, mutta sitä on aina kun täällä hevonjeerassa asuu.  Mutta se mikä alkoi jo treffejä seuraavana yönä ahdistaan oli miehen viestit... Miksi ihmeessä pitää jotenkin "syöksyä" päälle heti!! On varmaan naisia jotka sellaisesta tykkää, mutta minä en kuulu niihin. Eli illalla hyvän yön toivotuksen jälkeen oli tullut viestejä muutama kun olin jo nukahtanut. Heräsin yöllä ja luin viestit ja sitten olikin loppuyön uni mennyt. Mies sanoi rakastuneensa ensisilmäyksellä ja kutsui rakkaaksikin jne.  Minä haluan edetä HITAASTI, myös tunnetasolla. Tulee jotenkin ahdistavan painostava olo kun toinen luettelee jo heti tuollaisia.  Toisaalta mulla on jopa SEKSUAALISUUS herännyt tämän pitkän kuivan jakson jälkeen. Siitä on aikaa, kun viimeksi ...

Siivoilin makkariani ja löysin käsin tehtyjä päiväkirjoja, pidän aina toisinaan myös käsin päiväkirjoja. Nyt istahdin selailemaan niitä (harvoin pystyn lukemaan vanhoja tekstejäni) ja löysin tosi mielenkiintoisen kirjoituksen. Olen vuonna 2007 kirjannut ylös mieleni sisäisen keskustelun joka käytiin paikallisessa ravintolassa kun menin sinne syömään työpaikan tarjoamaa jouluruokaa. Tässä keskustelussa Ilkimys ei ollut saanut vielä lopullista nimeään eli olin vain kirjannut hänet ilkimykseksi. Myöhemmin tämä osa on saanut nimensä Rääväsuu.  Olin jotenkin tosi tarkkaan osannut kirjata keskustelun (muistan nyt että taisin kirjoittaa sen heti tultuani ravintolasta kotiin). Ja tämä keskustelu kuvaa tosi hyvin sitä mitä tapahtuu kun menen ihmisten ilmoille. Onneksi nykyään esim. työpaikkani on sen verran "turvallinen" paikka että tällaisia keskusteluja on tosi vähän siellä (vuonna 2007 tein töitä yksin). Mutta kun esim. yritän harrastaa jotain jossa on muita ihmisiä, tämä ...

N äin viime yönä unta, vaihteeksi muutakin kuin katastrofiunta, vaikka ei tämäkään silti hyvä uni ollut.  Kirjoitan sen tänne ylös etten unohda.  Eli meinn terapiaan normaaliin paikkaan. Tulimme pihaan yhtäaikaa terapeuttini kanssa.Minä kuitenkin kiirehdin sisään jotta ehdin käydä vessassa. Menin kuitenkin väärästä ovesta sisään ja eksyin taloon. Harhailin isoa taloa ympäri ja ympäri, enkä löytänyt terapeutin huonetta mutta en myöskään aulaa. Jossain vaiheessa kuitenkin saavuin takaisin aulaan ja olin helpottunut että nyt pääsen perille. Lähdin liikkeelle mutta kohta taas huomasin että olen ihan hukassa, kaikki näyttää ihan oudolta. Katsoin kelloa ja huomasin että olen jo 25 minuuttia myöhässä. Itkien aloin soittamaan terapeutilleni joka vastasi hyvin huolestuneella äänellä ja sanoi että oli jo todella huolissaan minusta. Itkin puhelimeen että en osaa kulkea enää täällä enkä löydä hänen huonettaan ja pyysin että eikö hän voisi tulla hakemaan minut. Tähän heräsin. Näen...

Minulla on ollut kohta vuoden yöyskä jota on työterveydessä nyt tutkittu. Näyttää olevan astmaa mutta vielä tutkitaan onko työperäinen astma. Olemme vaihtaneet toimipaikkaa n. 1 ½ vuotta sitten ja tässä uudessa paikassa yhdessä nurkassa haisee välistä voimakkaasti home. Rakennus on tasakattoinen ja vaikka ulkona ois pakkasta -20 niin räystäältä tippuu vesi ja muutenkin järkyttävät jääpuikot joita talkkarit poistelee monta kertaa talvessa. No joka tapauksessa tämän asian tiimoilta kävin keuhkolääkärin vastaanotolla ja pakko sanoa että harvoin tulee vastaan niin ihanaa lääkäriä, jotenkin oli niin mukava, luonteva ja hyvä. Tuli niin luottavainen olo, turvallinen sekä tunne että on hyvissä käsissä. Ehkä tämän vuoksi tapahtui iso "ihme". Puhuimme lääkkeistäni ja tuli ilmi että yksi lääkkeeni on sellainen joka voi aiheuttaa astmaoireita jatkuvassa käytössä. Hän sitten kysyi että koska seuraavan kerran tapaan tämän lääkärin. Sanoin hänelle että kuljen parin viikon välein trauma...

Terapeuttini on valmistunut, valmistui jo viime vuoden toukokuussa!! Tämä on taas tätä, haluaisin kovasti välissä kysellä terapeutilta hänestä jotain asioita mutta koen niin vahvasti ettei minun saa kysellä, hänen elämänsä ei kuulu minulle, tämä on vain "työsuhde" hänelle jne. jne. joten en kysele juurikaan. Monesti ja monesti olen miettinyt että kysyn häneltä että saanko ylipäätään kysellä hänestä asioita... Jotain tiedän hänestä sen perusteella mitä hän on itse sanonut jossain yhteydessä. Mutta siis hän on ollut jo yli puoli vuotta valmis traumapsykoterapeutti. Onnittelun jälkeen seuraava ajatukseni (tietenkin) oli että noniin, nyt hän sitten siirtyy yksityiselle saralla (siellä tienaa paremmin) ja sitten tämä loppuu. Entiseen verrattuna kuitenkin sain kysyttyä ääneen että onko ajatellut siirtyä yksiyiseksi. Hän vakuutti ettei hänen valmistuminen mitenkään vaikuta meidän työskentelyyn. Hän on kokopäiväisesti julkisella puolella töissä mutta tekee kyllä sitten jotain yksity...