Minulla on ollut kohta vuoden yöyskä jota on työterveydessä nyt tutkittu. Näyttää olevan astmaa mutta vielä tutkitaan onko työperäinen astma. Olemme vaihtaneet toimipaikkaa n. 1 ½ vuotta sitten ja tässä uudessa paikassa yhdessä nurkassa haisee välistä voimakkaasti home. Rakennus on tasakattoinen ja vaikka ulkona ois pakkasta -20 niin räystäältä tippuu vesi ja muutenkin järkyttävät jääpuikot joita talkkarit poistelee monta kertaa talvessa.
No joka tapauksessa tämän asian tiimoilta kävin keuhkolääkärin vastaanotolla ja pakko sanoa että harvoin tulee vastaan niin ihanaa lääkäriä, jotenkin oli niin mukava, luonteva ja hyvä. Tuli niin luottavainen olo, turvallinen sekä tunne että on hyvissä käsissä. Ehkä tämän vuoksi tapahtui iso "ihme". Puhuimme lääkkeistäni ja tuli ilmi että yksi lääkkeeni on sellainen joka voi aiheuttaa astmaoireita jatkuvassa käytössä. Hän sitten kysyi että koska seuraavan kerran tapaan tämän lääkärin. Sanoin hänelle että kuljen parin viikon välein traumaterapiassa mutta lääkäriä en näe niin usein ja että seuraavaa aikaa ei ole vielä annettu.
Vasta kotimatkalla tajusin että tämä oli ENSIMMÄINEN kerta ikinäkuuna kun kerroin jollekkin kulkevani TRAUMAterapiassa. Ja kerroin noinvain huolimattomasti, ihan kuin olisin kertonut käyväni jumpassa. Eikä ahdistanut, ei pelottanut, en säikähtänyt jälkeenpäin, ei hävettänyt yms. En edes ajatellut asiaa ennenkuin kotimatkalla.
En tiedä miksi on vaikea sanoa kulkevansa traumaterapiassa... Läheisille olen puhunut vain terapiasta ja jotenkin vain pelottaa käyttää sana trauma. Ylipäätään se sana on edelleenkin hiukan ahdistava. Muistan ekan terapeutin ajalta että en kestänyt edes kuulla sanaa trauma, kuin en kestänyt myöskään sanaa raiskaus. Nykyinen terapeutti käyttää sanaa joka istunnossa ja yleensä monta kertaa, eikä se enää sanana aiheuta samanlaista ahdistusta tai kieltämistä.
Mutta nyt siis kerroin ekaa kertaa jollekin kasvotusten kulkevani TRAUMAterapiassa. Eikä se lääkäri mitenkään "tarttunut" siihen, kysäisi vain että meneekö mulla nyt hyvin ja jatkoi sitten lääkekeskustelua.
Kommentit
Lähetä kommentti