Tein nyt ison päätöksen jonka tekeminen toi todella valtavan
helpotuksen ja vapautti minut.
Töissä on ollut nyt puolisen vuotta jo ahdistavaa ja
stressaavaa, osin jatkuvien deadlinein takia mutta nyt viime kuukausina myös
epävarmuuden vuoksi. Yritys on lamassa ja säästöjä pitää saada ja tehdä.
Ihmisiä potkitaan yhä edelleen pois ja kaikkea kiristetään. Viimeisenä emme saa enää valita otammeko
tehdyt ylityöt vapaana vai rahana vaan ne tulevat toistaiseksi aina rahana.
Lisäksi jos joku jää sairaslomalle niin ketään ei palkata tilalle vaan hänen
työ tehdään jäljellä olevien voimalla. Jouluksi ei tule apulaisia jne. jne.
Niinpä päätin että nyt on sopiva aika hypätä tästä kelkasta
pois. Tai ei juuri nyt vaan niin että viimeinen työpäivä tälle firmalle on ensi
vuoden toukokuussa jolloin jään kesälomalle ja perään pidän kaikki muutkin
mahdolliset lomat.
Uskon ja luotan vahvasti siihen että saan töitä, onhan
minulla NELJÄ eri tutkintoa, kaikki eri aloille joten osaamista pitäisi riittää
monellekin alalle ja toiseksi aion tehdä mitä vaan töitä, kaupan kassaa,
siivousta jne. jne. Tietenkin olisi mukava löytää omiin koulutuksiin liittyvää
työtä mutta muutkin kelpaa.
Isoin muutos tuleekin olemaan se että minä aion MUUTTAA!!!
Muutan ainakin aluksi lähimpään KAUPUNKIIN. Nuorin poikani on tällä hetkellä
yhdeksännellä joten ensi vuonna on jatkon valinta. Jos hän päätyy lähtemään
mukaan, olen todella iloinen mutta jos haluaa pysyä tässä kunnassa niin onhan
täällä isänsä. Eli aion muuttaa vaikka poika
ei muuttaisi mukana.
Nyt kun olen tämän päätöksen tehnyt olen todella innoissani!!
Haaveilen jo kovasti mm. siitä että pyöräilen esim. kirjastoon, kahville
iltaisin. Harrastusmahdollisuuksia on rajattomasti, on elokuvia, teatteria,
jne. ja voi vaikka kävellä johonkin baariin yhdelle. Voin olla tuntematon ihmisjoukossa, voin olla rento jailoinen ja ehkä jopa saada viimein ystäviäkin. En muista olenko koskaan
ollut jostain näin innoissani. Viimeinkin voin rakentaa itselleni sellaisen
elämän kuin minä itse haluan. En millään malttaisi odottaa ensi kesään.
Talon kanssa en vielä tiedä mitä teen. Jos laittaisin talon
myyntiin, saisin kaikki velkani nollille ja voisin aloittaa puhtaalta pöydältä.
Mutta toistaalta jos joku pojistani haluaisi joskus tämän itselleen niin sekin
olisi hienoa, silloin vain en pyytäisi pojalta tästä paljon mitään. Nyt
pitääkin tämä seuraava 9-10 kuukautta olla tosi ahkera ja tehdä paljon töitä
jotta ehtisi paljon maksamaan tänä aikana velkoja pienemmäksi. Jos en myy taloa
niin sitten se pitää vuokrata mikä taas tarkoittaa että tämä pitää huoltaa
ensin ja myös vuokra-aikana pitää olla koko ajan varuillaan. Lisäksi olla
tarkkana kenelle vuokraa. Ja vuokrasta taas menee AINA 30 % veroa joten vuokran
pitäisi olla niin iso että se kattaa talon kulut verojen jälkeen.
Nykyisen autoni tulen myymään ja tarvittaessa ostan jonkun
halvan pikkuauton mutta mieluummin niin että työpaikkani ja asuntoni olisivat
niin lähekkäin että pyörä yms. riittää enkä tarvi autoa ollenkaan.
En tiedä onko tämä itsekästä, tiedän että jos nuorin poika
ei lähde mukaan niin ainakin exän suusta saan kuulla vaikka mitä.
Se minua eniten mietityttää että miten kestän erota
lapsista, toisaalta ne ovat jo sen ikäisiä etteivät muutenkaan olisi enää kauan
kotona, vanhin täyttää 26, keskimmäinen täytti 19 ja nuorinkin täyttää
seuraavaksi 16. Toinen mikä nyt jo ahdistaa on minun kolme kissaa!! En voi
niitä mukaan ottaa joten toivottavasti löytäisin sitten niille kodin… Mutta
kuka ottaa kolme kissaa kerralla yhtä aikaa…
Kommentit
Lähetä kommentti