Jotenkin tämä treffijuttu kai laukaisi myös jonkinasteisen pelon/ahdistuksen koska olen siitä asti nukkunut joka yö tosi huonosti ja nähnyt joka yö painajaisia. Painajaiset eivät ole onneksi olleet ihan niitä perinteisiä kuolema/toivottomuus unia vaan nyt se "katastrofi" on jotenkin vieressä, pelottavana ja uhkaavana mutta ei kuitenkaan suoraan koske minua, esim yksi yö näin tulipalosta painajaista ja se tulipalo oli ihan vieressä ja tavallaan minäkin olin vaarassa mutta vain sen takia että se tulipalo katkaisi sähköt ja sen vuoksi olin vaarassa, itse tulipalon ei uhannut minua eikä missään vaiheessa tullut sitä oloa että tilanne on toivoton ja tulen kuolemaan.
Tällä viikolla minulla on terapiapäivänä ensin lääkäriaika jossa katsotaan lääkitystä. Lääke jota syön painajaisiin, on yhteensopimaton astman kanssa joten pitäisi katsoa onko korvaavaa lääkettä vai yritänkö kokonaan lopettaa lääkkeen. Toiseksi lääke jotan syön toisinaan uniongelmiin on niin kamala lääke että en voi ottaa sitä, en edes viikonloppuisin. Lääke tuo niin aivokuoleman vuorokaudeksi että seuraavakin päivä menee ihan "piloille", olo on pökkyräinen ja ihan voimaton. Senkin tilalle pitäisi siis saada jotain muuta.
Kommentit
Lähetä kommentti