Etelänreissu osa 1

Hitsi että olen ylpeä ja onnellinen. Oikeastaan tosi paljon edistystä on tapahtunut parin vuoden sisään. Nyt sen huomasin erityisesti.

Kesälomani alkoi varaslähdöllä eli otin muutaman joustovapaan tällä viikolla. Olin vielä tiistain töissä mutta jo illalla 400 km päässä josta jatkoin keskiviikkoaamuna junalla matkaa, määränpäänä Hämeenlinnan Kantola ja AC/DC. Minun teiniajoistani mukana kulkenut lempibändini. Jossain välissä en voinut tätä kuunnella koska se oli "pilaantunut" sillä että ammoisina aikoina exä kuunteli kännissä paljon AC/DC:tä ja sen vuoksi se soi taustalla kun kaikkea pahaa tapahtui. Mutta jo useamman vuoden olen jo voinut kuunnella ilman ahdistusta. 

No siis olin ostanut tähän lipun jo joulukuussa heti niiden tultua myyntiin. Itseäni epäilytti kyllä että tuleekohan itse lähdöstä mitään, etukäteen ahdisti ajatus isoista ihmismassoista ja bajamajoista. 

Olin siis liikkeellä täysin yksin :) ja selvisin tosi hyvin. Usein juuri kaikki tuollaiset yksinäiset reissut lisäävät sisäisten äänien määrää (hox, aikaisempi ravintolakeskustelu). Mutta kaikki meni hyvin, junamatkat sujui hyvin, sisäinen moittija ei löytänytkään niin paljon moitittavaa. Olin etukäteen varannut kaikkiin juniin yksinäisen paikan jolloin viereen ei voi tulla ketään toista. 

Itse keikalla ajattelin että jään suosiolla kauas taakse jotta jos paniikki/ahdistus iskee, pääsen helposti "pakoon" mutta olin paikalla niin aikaisin että ehdin hyvin kierrellä siellä.  Silloin näin että "eturiviin" jaetaan rannekkeita joita on vain rajallinen määrä joten uskaltauduin minäkin sen rannekkeen hakemaan ja hyvä olikin. Olin lavaan nähden vähän sivussa mutta ihan eturivissä aidan takana ja tilaa oli ympärillä. Siis nautin todella!! Ja bajamajakaan ei ollut niin kauhistuttuva kuin luulin, kamala ja ahdistava mutta ei kestämätön.