TUNTEETON, miten ihmeessä saan tunteeni esiin??????

Äitini kävi yökylässä. 

Hän kertoi omasta menneisyydestään surullisen asian ja sanoi että olen ainoa jolle hän on sen kertonut. Ja mitä tunsin minä! EN YHTÄÄN MITÄÄN!!!  Olin täysin kylmä, tunteeton. Havaitsin sen heti siinä tilanteessa. Olisin niin halunnut jotain tuntea, olisin halunnut jotenkin ilmaista empatiaa, lämpöä rai jotain. Mutta ei, ei mitään, ei minkään tunteen vilaustakaan. Ainostaan ahdistusta siitä että en tunne mitään. Yritin sitten sanoin teeskennellä empatiaa, kauhistusta yms mutta tuskin meni läpi koska se oli niin ponnetonta ja epäaitoa. Toisaalta äitikin puhui aika "tunteettomasti" siitä asiasta, paitsi siinä ihan alussa havaitsin kyllä että paljastus ei ollut helppo mutta alun jälkeen puhuimme molemmat ilman tunnelatauksia. Heti kyllä itse havaitsin ja ymmärsin että olen ihan tunteeton tilanteessa jossa olisi pitänyt olla ehkä surua, myötäempatiaa, rakkautta, huolenpitoa, lohdutusta tms

Yritin jatkaa juttua seuraavanakin päivänä että jospa nyt saisin jonkin tunteen esiin mutta ei, ihan yhtä kylmä ja tunteeton olin.

 

Nyt päätin että kun meillä äidin ja siskon kanssa esim halaaminen ei ole luonnollista niin alan korjaamaan tilannetta. Seuraavan kerran kun menen katsomaan heitä niin menen ja halaan, sanon että nyt otetaan uusi tapa käyttöön ja aletaan halaileen enemmän. Toivottavasti muistan ja toivottavasti rohkeus riittää!! 

Poikieni kanssa olen jo uudestaan aloittanut tämän, jossain teini-iässähän ne ei tykänneet että halataan niin kunnioitin sitä enkä tehnyt. Jossain vaiheessa otin sitten uudelleen tavaksi että kun menen katsomaan heitä, käyn jollain tapaa halaamassa, koskemassa heitä mennessä ja lähtiessä. Nyt päätin siis alkaa tekemään samaa siskolle ja äidille.

Siis kykenen liikuttumaan esim elokuvia/sarjoja katsoessa ja pojat saavat minut kyllä liikuttumaan helpostikin, varsinkin kun olen ylpeä heistä niin tippa tulee linssiin. Myös tunnen heitä kohtaan huolta, rakkautta, lämpöä jne. Mutta kaikki muut ihmiset, ei mitään... 

Ja olen kuvitellut olevani empaattinen!! Ja en olekaan sitä sitten yhtään!! Kesälläkin serkkuni kertoi omasta elämästään jossa on kokenut vaikka mitä ja sekään ei herättänyt minussa mitään tunteita. Miten ihmeessä voin olla näin kylmä???!!! 

Missä minun tunteet ovat??